Kökkö blogi

Uusi blogi

2008-10-19T15:01:00.002+03:00

Minulle soitettiin torstaina 16.10, ja houkuteltiin mukaan Uuden Suomen tarjoamaan blogipalveluun joka on pääasiassa tarkoitettu kunnallisvaaliehdokkaille. Palvelu on tuttu jo ennestään mutta koska olen jo pitänyt pienen hetken, enemmän tai vähemmän säännöllisesti tätä blogia en ole oikein innostunut palvelun käyttöön otosta.

Soittaja kuitenkin kertoi, että tarkoitus olisi luoda blogipalvelusta ruohonjuuritason poliitikkojen äänitorvi, joka jatkuisi vaalien jälkeenkin. Jäin siihen käsitykseen että tämä voisi myös osaltaan antaa mahdollisuuden saada mahdollisesti lisää julkisuuttakin, koska Uusisuomi on hienosti poiminut aina mielenkiintoisista blogikirjoituksista pienen uutisen omille sivuilleen.

Näin ollen totesinkin, että tuo palvelu voisi loppujen lopuksi tarjota paremman kanavan tuoda omia mietteitäni julki, siinä missä itse myös löytäisin kiinnostavia uusia blogeja itselleni. Näin ollen avasinkin oman blogini Uuden Suomen palvelulle.

Tämän blogin tulevaisuudesta en osaa vielä sanoa mitään varmaa. Saattaa olla että siirrän kirjoitukset täältä joskus Uuden Suomen palvelulleni ja lopetan tämän. Silti olen vielä testausvaiheessa miten uusi blogipalvelu lähtee itselläni käyntiin.

Mutta toistaiseksi odotettavissa on kirjoituksia ainoastaan uudessa blogissani.

Riihimäen Kahvila Korvan avajaiset

2008-10-05T22:15:00.000+03:00

Lauantaina 4.10 oli Riihimäen Kokoomuksen kampanjakahvilan, avajaiset. Sää olisi saanut olla parempi, mutta pakko kyllä sanoa että tunnelma oli innostunut kaikilla paikalla olevilla ehdokkailla ja mukavasti pääsi juttelemaan ihmisten kanssa jotka halusivat tulla meitä ehdokkaita testailemaan.

Pidempipuoleisia keskusteluja kävin kolmen henkilön kanssa. Mukavasti ajatukset menivät varsin yhteen heidän kanssaan. Silloin tulee mukava tunne että ollaan oikealla asialla. Yrityksiä houkuteltava enemmän keskustaan, uutta julkisrahoitteista teatteria ei tarvita eikä kaupungilla olisi siihen varaakaan ja veroäyriä ei koroteta kuin vasta viimeisenä keinona, koska se tie on vaarallinen yksityiselle taloudelle joka terveen tulopohjan kaupungille viimekädessä luo.

Erityisen ilahtunut olen siitä, että äänestäjät eivät todellakaan odota pelkkää vakuuttelua siitä kuinka ehdokas lupaa lisää rahaa kaikenlaiseen kivaan. Selvästi oli aistittavissa asenne jossa ymmärretään että ihan sen perusäänestäjänkin, kaupunkilaisen, tulee olla työllään olla kaupungin kehittämisessä mukana ja kaikkeen ei aina ole varaa. Täytyy tiedostaa mikä on realistista ja järkevää eikä heti olla lupaamassa asiaa joka vain kuulostaa kivalta. Todella hienoja esityksiäkin asioiden kehittämisestä sain kuulla, esimerkiksi terveyskeskuksen byrokratiaa esitettiin siirrettävän enemmän yhden luukun malliin, kun kertoivat kuinka hassusti se tällä hetkellä tuntuu toimivan. Tällaisia, teknisiä esityksiä ja toiveita on mukava ottaa vastaan ja ilomielin yrittää hoitaa niitä kuntoon. Olisikin mukavaa jos enemmän keskityttäisiin entistä enemmän (toki sitä tehdään nytkin jonkin verran) politiisessa keskustelussa siihen, kuinka asioita hoidetaan teknisesti.

Loppupeleissä kaikki haluavat aina hyvät palvelut kaikille ihmisille. Sen takia pelkkä listaus kuinka 100+1:tä asiaa parannetaan ja ovat tärkeitä ei hirveästi äänestäjälle anna. ”Tarvitseeko terveydenhoito lisää panostusta?” No ainahan terveyttä kannattaa lisätä!

Uutta tuulta blogiin joksikin aikaa

2008-10-05T19:43:00.002+03:00

Kuten jotkut jotka tätä blogiani lukevat ehkä tietävätkin, olen kunnallisvaaleissa ehdolla Riihimäellä. Tällä hetkellä elämänsuunnitelmani ovat sen suuntaisia että tradenomiopiskeluni tulevat todennäköisesti päätökseen täällä Riksussa 2009 syksyllä. Sen jälkeen olen ajatellut jäädä ainakin toistaiseksi Riihimäelle asumaan. Riihimäki on mukava pikkukaupunki, jossa asuntojen hinnat eivät ole suuria ja liikenneyhteydet isoihin kaupunkeihin ovat mukavan pienet. Kaupunki minun makuuni. Näin ollen haluan myös antaa osani Riihimäen kunnallispolitiikkaan ja kehittää Riihimäkeä parammaksi paikaksi.

Kampanjasivuni löytyvät osoitteesta anttikokko.kokoomus.info. Blogiin tulen nyt muutaman viikon ajan heittämään ajatuksia ja juttuja niin kunnallispolitiikan kysymyksistä kuin kampanjani kulusta.

Missä suruaika Jaakonsaarella?

2008-09-26T19:32:00.004+03:00

Maltti on valttia. Siltikin ihmismieli tahtoo olla sellainen että ensijärkytyksen jälkeen ei aina kaikkein loppuunasti mietityt ajatukset ole päässä.

Ymmärrettävästi Kauhajoen tapauksen jälkeen laitettiin keskiviikkona eri puolilla Suomea kouluissa lippu puolitankoon, virallinen suruaika oli silloin, johtopäätösten tekeminen myöhemmin. Luulisi Liisa Jaakonsaarenkin tämän ymmärtävän.
Olen saanut hänestä aikaisemmin varsin rationaalisen kuvan. Kannattaahan hän Suomen Nato -jäsenyyttä vaikka ilmoittautuu vasemmistodemariksi. Tälläiset kannat ei tunnepohjalta rakennu. Halusi Jaakonsaari sitä tai ei, irtopisteiden keräilyn maku välittyy vääjäämättä

Mutta ei. Hän lataakin surupäivänä vaatimuksen Anne Holmlundin erosta. Oli asiasta mitä mieltä hyvänsä (kuten arvatakkin saattaa, itse tuen Holmlundia), voisi Jaakonsaari odottaa edes pari päivää omien poliittisten mielipiteidensä lausumiseen. Asia on sen verran suuri että mitään ei hävitä julkisuusarvossa jos odottaa tapauksen jälkeen päivän tai pari. Tehdään tästä tapauksesta minkälaisia poliittisia päätöksiä hyvänsä, ovat ne kauaskantoisia ja ottavat aikansa.

Jee, mua loukattiin!

2008-07-20T17:59:00.003+03:00

Politiikassa ja julkisuudessa yleensäkin on se hauska vastakohta ”tavalliseen” elämään että jos sinua loukataan on se hyvin todennäköisesti vain etu sinulle. Asia tuli taas mieleen kun iltapäivälehdet nostivat Vanhasen tokaisun, ”typerä ehdotus” Urpilaisen vaatimukselle ruuan alv –alennuksesta otsikoihin. Enpä jaksa uskoa että Urpilainen asiasta loukkaantui oikeasti, onhan aika päivän selvää että yleisesti toisten omasta kannastaan poikkeavia poliittisia kantoja pidetään enemmän tai vähemmän typerinä. Eikö typerää ole esimerkiksi köyhien unohtaminen josta oppositio hallitusta syyttää? Tätä ei kuitenkaan koeta loukkaavana, vaikka kaiken logiikan mukaan niin pitäisi olla.

Parasta tällaisissa asioissa on sekin että niiden varjolla, pääsee helposti markkinoimaan omaa mielipidettänsä epäreilusti arvosteltuna. Malli esimerkki on Soininvaaran tukikirjoitus Urpilaiselle, Minä typerys, ah, tätä marttyyrina olemista! Mielenkiintoista on sekin, että Soikka itse muutama päivä takaperin leimasi autojen nopeusrajoittimien vastustajia (ilmeisesti tahattomasti) kännikuskeiksi ja lasten yliajajiksi.

Toisen kunnioitus poliittisessa väittelyssä kuten kaikessa muussakin on tietysti tärkeä ja tarvittava asia ja ihan oikeastikin tuomittavia tokaisuja poliittisesta kilpailijasta esitetään. Välillä vain tuntuu että joissakin väittelyissä toinen saa suhteetonta sympatiaa oman mielipiteensä ajamiselle vain sen takia että toisen osapuolen kommentti ei ollut niin sileä.

Globalisaatiokriittisyys ja -vastaisuus

2008-04-06T17:58:00.003+03:00

Osmo Soininvaara on suosikkivihreäni. Vaikka en olekkaan hänen kanssaan kaikista asioista samaa mieltä, suurin syy siihen miksi kaveria kunnioitan on hänen tapansa käsitellä asioita. Niistä tulee esiin rauhallinen, analyyttinen mielikuva henkilöstä joka jaksaa perustella jokaisen väittämänsä ja eritoten hän on niitä harvoja isoja politiikon nimiä (vaikkakin taka-alalle jättäytynyt) jotka jaksavat nähdä vaivaa argumentointivirheiden esiintuomisessa. Noh, tämä Soikan fanittamisesta, halusin vain todeta sen ennen varsinaista aihettani.

Soininvaara on kirjoittanut hyvän arvotelun Naomi Kleinin uusimmasta kirjasta Tuhokapitalismin Nousu. Blogimerkinnöissä tuli jälleen kerran kysymys siitä mikä on globalisaatiokriittistä ja mikä globalisaation vastustamista. Monet blogin kommentoijat yrittävät painottaa kuinka "Klein on globalisaation kriitikko, eikä vastustaja".

Useinhan juuri kuulee vasemmistolaisten suusta kuinka globalisaation taludellisen puolen arvostelu ja säätelyn lisääminen on pelkästään globalisaation kritisointia eikä vastustamista. Vastustaminen puolestaan on sitä ettei halua monikulttuurisuutta kotimaahansa. Joskus jopa halutaan erottaa maahanmuutto ja globalisaatio toistaan esimerkiksi tällaisella lauseella: "Esimerkiksi eri maissa asuvien vanhempien huoltajuuskiista on mielestäni kansainvälistymistä eikä globalisaatiota."

Tässä asettelussa on looginen virhe. Vasemmistolaisten mielestä vapaa globaali talous on pahasta koska se aiheuttaa heidän mukaansa köyhyyttä. Ok, siis vastustetaan jotakin pahan asian, köyhyyden, aiheuttajaa, tämä tekee ihmisestä siis globalisaatiokriittisen. Monikulttuurisuutta vastustava sanoo maahanmuuton olevan pahasta, koska se yleensä heidän mukaansa aiheuttaa mm. mellakoita, rikollisuuden kasvua, islamin sharia-lain tuloa länsimaihin tai muuta vastaavaa. Eli pahojen asioiden aiheuttajaa vastustetaan. Tämä sitten tekee ihmisestä globalisaatiovastustajan. Eli jonkin oletetun pahan asian vastustaminen tekee kriittisen ja jokin puolestaan vastustajan? Mielenkiintoinen logiikka.

Nyt joku saattaa huomauttaa, ettei globalisaatiokriittinen halua lopettaa kaupankäyntiä, vaan rajoittaa sitä niin että se tapahtuu "reilusti". Noh, enpä ole monikulttuurisuutta vastustavien paljoa huomannut kritisoivan esim. saksalaisten oleskelua Suomessa. Kritiikki kohdistuu vain tiettyihin ryhmiin joita he pitävät pahoina.

Tulonsiirroista ja perheistä

2008-04-04T18:29:00.002+03:00

Jokin aika sitten käteeni osui opiskelijajärjestön SAKKI:in lehti jossa oli haastattelussa vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki. Hänen mielestään vanhempien tulot eivät saisi vaikuttaa opiskelijan tukiin. Tällä tavoin toisen asteen nuoret saisivat vapaammin valita mitä haluaa opiskella kun suurituloisten vanhempien auttamisen haluttomuus ei olisi esteenä.

Olenkohan itse kasvanut liian hyvässä ja sallivassa perheessä, kun mielestäni noin inhottavien vanhempien haitta on varsin pieni? Kokonaisuutta katsellen on vahva MuTu meikäläisellä tulonsiirtoja tulisi aikamoinen läjä niille, joita vanhemmat auttavat muutenkin tarpeeksi. Tässä taidetaan nyt ampua singolla kärpästä. Vasemmistoliiton omaa retoriikkaakin tässä voisi mukailla: ”Onkos nyt niin että Vasemmistoliitto vain hyysää rikkaita?”

Toinen asia on sitten se paljonko vanhempia tulisi ihan ”kepillä” ottamaan vastuuta lapsistaan kun siihen on varaa? Pidän aika pelottavana sellaista perhettä yleisesti jossa vanhemmat eivät lapsensa opiskeluaan halua tukea ollenkaan tai määrää hänet johonkin tietylle alalle vastoin nuoren tahtoa. Ratkaisumalli tähän ”kyllä yhteiskunta sitten kustantaa” on aikamoista ongelman meikkaamista pois. Kuten Katainen hienosti viime vuoden vaalien alla hienosti sanoi ”Sellainen yhteiskunta jossa välittäminen on ulkoistettu, on oikeastaan aika kylmä.”

Mielenkiintoista optimismia

2008-03-02T18:44:00.004+02:00

Lainaus lauantain (1.3) Iltasanomista, haastattelussa Tarja Halonen:

Läntisessä demokratioissa on arvosteltu tapaa, jolla Vladimir Putin teki Medvedevistä seuraajansa. Putin voitti Kremlin talutusnuorassa olevan valtamedia tuella joulukuiset parlamenttivaalit ja nimesi sen jälkeen Medvedevin suosikikseen. Itsestään hän teki pääministeriehdokkaan. Mitä tämä kertoo mielestänne Venäjän demokratiasta?

Tarja Halonen:

- Kysymys on lievästi johdatteleva. Sanoisin niinpäin, että minun mielestäni Putin on arvioinut sen, että hänellä on itsellän kansan tuki, ja he ovat miettineet mahdollisimman, sanoisinko, tasaista vaihtoa.
- Siinä näkyy se, että Putin halusi kunnioittaa perustuslakia, hän ei hakenut kiertotietä tullakseen presidentiksi, mutta sen sijaan hän käytti kansansuosiotaan tukeakseen omasta mielestään hyvää seuraajaa.

Ahaa, siis se, että Putin voittaa kyseenalaisilla menetelmillä parlamenttivaalit ja sen jälkeen asettuu lähelle tulevaa presidenttiä jonka valtiseminenkaan ei ihan kaikkea demokratian normeja täytä, voidaan katsoa kohtalaisen hyväksi kun perustuslakia on (aika nimellisesti) kunnioitettu?

Jos nyt kuitenkin olisi aiheellisempaa katsoa asiaa ihan niinpäin kuinka maassa tosiasiassa vallanpitäjät valitaan Tarja hyvä.

Työpaikkojen luonnista

2008-02-04T22:25:00.000+02:00

Pari päivä sitten oli Päivärinta -ohjelmassa debattia jälleen energian tuotannosta, tuulivoimasta ja ydinvomasta.

Tuulivoimayhdistyksen puheenjohtaja esitti lukuja kuinka paljon tuulivoiman lisäämisellä saataisiin luotua työpaikkoja. "Lisää työpaikkoja", sehän olisi ihanaa! Näinhän sen pitäisi varmaan mennä äkkiseltään ajateltuna. Ihmiset pääsevät töihin ja tuottavaan sellaiseen, energiaahan tässä tarvitaan.

Ongelmahan vain on siinä että samalla logiikalla olisi hienoa jos ihmiset eivät suorituisi hengittämisestä ominpäin, vaan tarvittaisiin hapentuottajia jotka toimittaisivat happipulloja vähänväliä ihmisille. Ihanaa, ihmiset saavat happea, jäävät henkiin ja hirveä lauma ihmisiä saisi töitä ihmisten pitämisestä hengissä. Tärkeää työtä siis.

Kumpi siis valittaisiin? Energialähteen joka työllistää vähän, mutta on siten halvempaa kun ei tarvitse pitää ihmisiä töissä, vai enegialähteen joka työllistää, mutta työvoiman kustannusten takia energia olisi sitten kalliimpaa?

Työ syntyy tarpeesta ja halusta, jos tarvetta ja halua ei ole (ne on siis tyydytetty) ollaan yleensä tyytyväisiä elämään.

Tottakai tulee pyrkiä siihen että mahdollisimman moni saisi töitä ja olisi omalta osaltaan kehittämässä maailmaa. Tulisi kuitenkin välttää sokeaa työllistämisvaikutusta johonkin asiaan, vaikka näennäisesti se tuntuisikin fiksulta. Harmi vaan että poliittisesti tuskin on kovin helppoa lähteä kritisoimaan jotakin asiaa jos sen vaikutus on "työllistävä".

New Yorkissa

2008-01-02T18:19:00.000+02:00

Hidasta on blogini päivittely. Toisaalta se johtuu siitä että kiirettä pitää (ah, vanha kunnon syy) ja toisaalta siitä, että vaikka ajatuksia ympärillä olevista asioista onkin, niin eiköhän sen saman sano joku julkisuuden poliitikkokin. Turha minun on samaa toistaa.

Tällä kertaa on kuitenkin hieman uudenlainen juttu. Olimme joulukuun puolessa välissä matkalla New Yorkissa neljä päivää. Kirjoitin reissusta matkapäiväkirjan. Olkaapa hyvät.

Torstai 13.12 Lähtöpäivä

Klo 16.40

Olemme paranaikaa koneessa kohti Frankfurtia, jossa vaihdamme New Yorkin koneeseen. Matkaporukallamme on pinoittain erilaisia New Yorkin matkailuoppaita ja esitteitä joiden laatu vaihtelee laajasti. Harmittaakin, kun matka on näin lyhyt. Oppaat nimitäin kertovat suunnilleen 1001 mielenkiintoista kohdetta New Yorkissa. Yksi mielenkiintoisimmista kohteistamme lienee Brooklynin silta. Kyseessähän on mailin pituinen silta joka rakennettiin 1880 –luvulla. Voin vain kuvitella minkälaista se oli sen ajan menetelmillä. Yksi osoitus siitä mihin ihminen voi pystyä.

Klo 23.00 Suomen aikaa, New Yorkin koneessa

Meille annetaan kaavake, johon tulee täyttää tietoja itsestämme USA:n viranomaisille. Perinteisten iän, nimen ja osoitteen lisäksi kysytään mm. olenko ollut tekemisissä Natsi-Saksan kanssa. Mielenkiintoista eikö vain? Käsitykseni tästä lapusta onkin sellainen, että mikäli olet valehdellut ettet ole tekemisissä terroristijärjestöjen tai huumeiden kanssa (niitäkin kysyttiin), mutta joudut noiden asioiden kanssa vaikeuksiin USA:ssa voinee seuraukset olla pahempia.

Klo 02.00 Suomen aikaa

Vihdoin olemme päässeet maahan pitkän matkan jälkeen. Heti alkajaisiksi lentokentällä yksi jos toinenkin tyyppi on tarjoamassa kyytiä hotellille. Aseman kuulutus neuvoo matkustajia luottamaan vain virallisiin kyyditsijöihin, koska epäviralliset saattavat ottaa kyydistä liikaa yleiseen hintatasoon nähden. Klo 24.00 paikallista aikaa olemmekin hotellissa. Nyt nukkumaan!

Perjantai 14.12

Herään noin klo 6.00 paikallista aikaa enkä saa nukutuksi. Taitaa aikaero vaivata. Lähden hakemaan aamiaista jostakin kaupasta. Tämä on ensimmäinen kunnon kosketukseni amerikkalaiseen yhteiskuntaan, joten se on jännittävää. New Yorkin kadut tuntuvat hauskasti ihmeen tutun oloisilta, kun niitä on tullut nähtyä elokuvissa ja tv –sarjoissa. Välillä tuntuu kuin olisi keskellä jotakin jännityselokuvaa, koska on pimeää.

Löydän ensimmäisen kaupan joka tarjoaa elintarvikkeiden lisäksi erilaisia voileipiä. Kyseessä on siis jonkinlainen kioski. Tähänkin aikaan minun lisäkseni kaupassa on kaksi muuta asiakasta ja kaksi työntekijää. Mainitsen arabi-taustaiselle kaupanpitäjälle olevani Suomesta, johon toinen asiakas toteaa sen olevan hieno maa, Venäjän vieressä ja paljon lunta. Ilmeisesti puolivakavissaan kyselee kauppiaalta, miksei heidän maassaan ole lunta. Katsomme kauppiaan kanssa hiukan silmät pyöreinä tyyppiä.

Porukkamme jakaantuu kolmeen ryhmään, kukin menee tekemään mitä haluaa. Oman porukkani kanssa suuntaamme vapaudenpatsaalle ja otamme metron käyttöömme. Kyseinen menopeli osoittautuukin mainioksi välineeksi koko reissun aikana. Sillä pääsee todella lähelle haluamaansa paikkaan Manhattanilla. Seitsemän päivän rajattoman käyttöoikeuden omaava lippu maksaa 21 dollaria. Hintansa väärti todellakin.

Vapauden patsas on hieno. Onneksi sää oli suosiva ja pieniä pilviä lukuun ottamatta sää on selkeä. Patsaan juurelta katsottuna kyseinen veistos on henkeäsalpaavan kaunis. Minun kohdallani kyse on myös osaltaan sitä mitä se edustaa minulle. Vapaus on yksi hienommista arvoista ja tuo patsas on se monumentti joka sitä edustaa. Jenkit tietysti tykkäävät joissakin turistirihkamassa liittää tähtilippua mukaan, mutta onneksi pelkkiä tavallisia pienoismallejakin on saatavilla.

Sitten suuntaammekin jalan WTC –raunioille. Ajan puutteen, liikennejärjestelyiden ja suunnistusvirheiden takia, emme ihan lähelle paikkaa päässe. Paikka kuitenkin vetää hiljaiseksi. Pilvenpiirtäjien keskellä sijaitseva aukio ja rakennustyömaa, joka muistuttaa edelleenkin enemmänkin raunioita, kertoo omaa karua kieltänsä.

Seuraavaksi suuntaamme Wall Streetille, josta ei bisneshenki ja kiire näytä puuttuvan. Kuitenkin tämä on arkipäivää näille ihmisille, eikä stressi hirveästi näytä ihmisten mieltä painavan. Lienevät tottuneet meininkiin.

Sitten onkin tauon paikka ja käymme syömässä. Palvelualttius on täällä ihan eri luokkaa. Tämä tietysti johtuu tippien kärkkymisestä joilla palveluhenkilöstö pitkälti elää. ”Perustippi” lasketaankin kuitissa jo valmiiksi. Pistämme muutaman taalan vielä lisää, koska palvelu oli erinomaista. Tarjoilija tuli vähän väliä kysymään onko kaikki ok ja haluaisimmeko jotain lisää. Suomessa on tottunut siihen että saa pitää kättään yllä jonkin aikaa ennen kuin tarjoilija saapuu paikalle. Niin ja myös ihan perus-grillipihvit hakkaavat suomalaiset serkkunsa maussa 10-0!

Seuraavaksi suuntaamme legendaariseen Empire State Buildingin katolle. Näkymät täältä ovat aivan mahtavat, onhan kyseessä yksi New Yorkin korkeimmista rakennuksista. Hissillä meno kymmenennestä kerroksesta suoraan 86:een oli komeus sekin. Tuntui kuin olisi nousevassa lentokoneessa.

Päivä alkaa olemaan lopuillaan ja suuntaamme hotellia kohti joka ei olekaan niin helppoa koska Metron käyttäminen ei ole vielä oikein hanskassa. Kun lopuksi pääsemme hotelliin, meikäläistä ei tarvitse kehottaa nukkumaan. Lienee vielä aikaerollakin jotain tekemistä asian kanssa.

Lauantai 15.12

Hyvän aamiaispaikan löytäminen tuottaa hankaluuksia. Viimein löydämme sopivan konseptin omaavan paikan. Hyvää aamiaisleipää ja kahvia jos jonkinlaista. Täällä panimme huomiolle, että Suomessa tällaisessa paikassa olisi varmaan ollut kaksi ihmistä töissä, mutta täälläpä heitä onkin neljä. Helposti tässä voisi syyttää halpaa työvoimaa, mutta ketä palvelee se asia, että näistä neljästä tyypistä kaksi olisi työttöminä ja kaksi isomman palkan kanssa maksaisi osaltaan heidän työttömyysturvaansa? Ei työteon ja tulonsiirtojen pitäisi olla toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja.

Seuraavaksi suuntaamme Central Parkkiin. Tämä puisto on kyllä idyllinen, mukavan rauhallinen asfalttiviidakon keskellä. Paikka näyttää olevan erityisesti lenkkeilijöiden suosiossa. Puiston penkkeihin voi muuten ostaa muistolaatan läheisilleen vainajilleen. Se näyttääkin olevan suosiossa.

Central Parkin pikaisen näkemisen jälkeen suuntaamme entisen presidentin Theodore Rooseveltin perustamaan luonnontieteen museoon joka on kyllä ulkonäöltään vaikuttava, kuten myös sisältä. Nelikerroksinen museossa on toden totta näkemistä vaikka koko päiväksi. Dinosaurukset, Afrikan eläimet, ihmisen kehitys, aurinkokuntamme, maaperän koostumus ja monet muut luonnontieteelliset asiat esitetään hienojen nukkien, luurangoiden ja multimedian voimin. Tämä kaikki opiskelijakortilla 10 dollaria Itse tyydyn ajanpuutteen vuoksi melko nopeaan yleiskatsaukseen ja läpikävelyyn.

Seuraavaksi suuntaamme Manhattanilta Brooklyniin. Oikein kivan oloinen paikka. Jos New Yorkiin muuttaisin, täältä varmaan etsisin asuntoa. Rauhallista, perusnättiä ja kaikki tarvittavat peruspalvelut, eikä hintataso ole Manhattanin luokkaa. Manhattanin ja Brooklynin välinen silta on kyllä hienon näköinen ja vaikuttava. Kuten aikaisemmin mainitsinkin, tuon rakentaminen 1800 luvulla oli varmasti jotain tajunnan räjäyttävää.

Seuraavaksi suuntamme Brooklynin oluen olutpanimolle. Kyseessä on 80 -luvun lopulla aloitettu yritys. Suomessa olutta löytyy Alkosta ja hyvistä pubeista. Esittelijä kertoo kuinka panimon oluen reseptien juuret ulottuvat Lähi-Itään jossa alkoholi on kiellettyä, mutta salapanimoita kyllä löytyy. Nykyään Brooklynin olut USA:n neljänneksi suurin oluen tuottaja ja olutta myös viedään moneen eri maahan, esimerkiksi kaikkiin Länsi-Euroopan maihin. Amerikkalainen unelma, voitaneen sanoa. Pakko myös mainita että Brooklynin oluessa kyllä onkin jotain omaperäistä, kun koemaistiaisille pääsimme. Innovatiivisuudella voi päästä todellakin pitkälle.

Brooklynin oluttehtaalla tulee taas pieni kulttuurielämys, kun anniskelualueen puolella tunnelma on kuin irlantilaisessa pubissa. New Yorkissa totta tosiaan löytyy vaikka mitä kulttuureja. Kulttuurien sulatusuuni jossa alkuperä kuitenkin näkyy.

Sunnuntai 16.12

Päivä alkoi rauhallisissa merkeissä. Päätimme tutustua vielä paremmin Central Parkiin. Viime yönä oli satanut lunta ja Central Park näyttikin uuden ilmeensä meille. Päätimme suunnata Central Prakin pohjoisosaan, josta jatkoimme sopivasti Harlemiin. Jokainen on varmasti kuullut kaikenlaisia slummijuttuja tästä paikasta, mutta ei tämä kyllä mikään paha paikka ole. Pahempia löytää Suomestakin. Olen joskus lukenut Helsingin Sanomista että paikka on kehittynyt ja rauhoittunut ja niin se taitaa ollakin. Ei tämä mikään luksuspaikka ole muttei epätoivoinen slummikaan.

Päätimme tutustua paikalliseen Baptisti -kirkkoon, jossa oli jumalanpalvelus alkamisillaan. Melkoisen ujoina astelimme sisään, mutta sisäpuolella meidät ottikin ovimikko ja herttainen, reilu 50 -vuotias rouva ja ohjasi iloisesti penkille. Baptisti -jumalanpalvelukset lienevät tuttuja elokuvista. Niissähän lauletaan Herrasta iloisesti ja pappi puhuu ylistää herraa äänekkäästi ja iloisesti. Kirkko oli aika täynnä ihmisiä ja taisimme olla kahta muuta lukuun ottamatta ainoat valkoiset. Mitään ennakkoasenteita en ollut kuitenkaan aistivinani. Tunnelma oli todella lämmin ja ystävällinen. Luterilaisiin rauhallisiin messuihin tottuneena tämä oli kyllä elämys.

Pappi saarnasi mm. Siitä kuinka ilman takaiskuja elämässä ei osaisi arvostaa hyviä asioita. Myös erilaisten kulttuurien kohtaamisesta hän puhui ja toivoi avoimuutta niiden suhteen, samalla kun vaalii omaa kulttuuriaan. Hän myös kertoi esimerkkinä että kulttuurien törmäyksestä on kyse myös Irakissa ja Afganistanissa. Ahkera kirkossa kävijä en ole, mutta jotenkin tuntuu ettei suomalaisessa jumalanpalveluksessa ihan näin paljoa päivän politiikkaan mennä. Mistään härskistä uskonnon ja politiikan sekoittamisesta ei kuitenkaan ollut kyse.

Lopun iltapäivää vietetään Manhattanilla shoppailun parissa. Kirjakaupassa huomaan, että poliittista kirjallisuutta löytyy melko paljon. Myös lähestyvät presidentin vaalit näkyvät siinä, että tarjolla esivaaliehdokkaiden kalentereita. Demokraattien Hillary Clintonin ja Barrack Obaman sekä republikaanien Rudy Giulianin. Huomaan että Giulianin kalentereita on vain yksi hyllyssä jäljellä kun taas Obamaa ja Clintonia n tarjolla runsaasti. Henkilökohtaisesti toivon että tämä olisi enne, Giuliani kun kuuluu minun suosikkeihini. Hän edustaa republikaanien maltillista siipeä, eikä patavanhoillista uskonnollista oikeistoa. Talouspolitiikassa hän uskoo veronalennusten voimaan talouden moottorina ja kannustaa kansalaisia hankkimaan tarvittavat palvelut itse valtion jeesatessa juuri veronalennuksilla. Lisäksi New Yorkin pormestarina hän sai hienosti rikollisuuden laskemaan. Sen kyllä huomaakin täällä liikkuessa, mitään pelättävää ei ole ollut. Ulkopolitiikassa hän ei myöskään edusta haukkalinjaa, mutta vastuu Irakissa ja Afganistanissa pysymiselle pidetään.

Yöllä suuntaamme yöelämään ja hauskasti saammekin huomata eksyneemme homoiltaa pitävälle yöklubille. Portsari kertoo, että New Yorkissa useimmissa yökerhoissa on sunnuntaisin homoilta. Itse suuntaamme kuitenkin erääseen rockbaariin jossa meitä viihdyttää mainio cover -bändi ja pöytiin tarjoilu. Se näyttää olevan tyypillinen täällä tapa ”tavallisissakin” perusbaareissa.

Maanantai 16.12

Suuntaamme hautakappeliin jonne on haudattu USA:n sisällissodan pohjoisten kenraali Ulysses S. Grant ja hänen voimansa. Kyseinen kaveri on myös ansainnut paikkansa myös 50:en dollarin setelissä. Paikka toimii myös pienenä museona Amerikan sisällissodasta. Tarjolla on erilaisia tietolehtiä mm. Naisten asemasta sodassa ja mustista sotilaista, joita ensikertaa oli merkittävä määrä Yhdysvaltain armeijassa. Esillä oli myös sen aikainen Yhdysvaltain lippu jossa tähdet olivat melko erikoisessa muodossa, tiiviinä ympyränä. Kysyinkin lipusta paikan vartijalta joka kertoi, että ennen 1920 -lukua, USA: lipun tähtien paikkaa sinisessä neliössä ei oltu millään tavoin standardoitu, vaan tähdistä sai muotoilla sellaisen kuvion kun halusi. Ainoat vaatimukset lipulle oli, että valko- ja punaraitoja piti olla oikea määrä ja tähtiä luonnollisesti yhtä monta kuin osavaltioita. Kuulemma toinen yleinen lipun tyyli tuohon aikaan oli muodostaa tähdistä yksi iso tähti.

Seuraavaksi alkaa hiukan epäonninen Rudy Giulianin kampanjatoimiston etsintä. Hänen kampanjasivuiltaan olin saadun käsityksen, että toimisto sijaitsee osoitteessa Greenwich Street 293. Paikan löytäminen oli melko vaikeaa koska ko. Katu oli todella pitkä ja kun viimein pääsimme perille saimme todeta että kyseessä onkin pelkkä isossa talossa oleva postiluukku, eikä toimisto. Ikävästi hommassa kului aikaa, mutta kaikkia kyllä nauratti.

Tämän jälkeen aikaa ei oikein enää ollutkaan kuin matkalaukkujen hakuun ja suuntautuminen kohti lentokenttää. Mahtava reissu kaiken kaikkiaan. Tänne pitää tulla uudestaankin, niin paljon jäi nähtävää ja ensi kerralla osaakin jos suunnistaa ja käyttää metro paremmin.

"Pistetään talous kontrolliin"

2007-11-06T19:28:00.000+02:00

Toisinaan (aika usein itseasiassa) törmää retoriikkaan jossa markkinoiden kysynnän ja tarjonnan logiikalla toimiva talous tuottaa kylmiä päätöksiä pienelle ihmiselle, kuten tehtaan lopettaminen, jonka seurauksena porukkaa sitten jää työttömäksi.

Ratkaisuksi esitetään "talouden kontrollointia" jossa eduskunta tai vastaava taho pistäisi ilkeään ja kylmään kapitalismiin jarruja.

Ensinäkin voidaan todeta sellainen asia että talouteen laitetaan "kontrollia" suunnilleen jokaisessa maaassa jollain tavoin. Lait, verot ja vastaavat ohjaavat väkisinkin taloudellista ympäristöä johon muotoon.

Nyt kuitenkin puutun siihen mutukäsitykseen, että talous olessaan "kontrolloitu" tuottaisi vähemmän epämiellyttäviä yksittäisiä tapauksia.

Nyt olemme saanneet taas seurata yhden paperitehtaan sulkemista. Syitä on monia ja niiden taustat moninaiset, mutta yhtenä syynä on myös Venäjän puutullit. Tullit, siis ilmiö jota valtio käyttää "kontrolloidakseen taloutta". Tämän ilmiön ovat venäläiset luoneet haluakseen itse hyötyä taloudesta paremmin kontrolloimalla sitä. (Ko. taloudelliseen hyötyyn en tietenkään usko, mutta se ei ole tässä kohtaa olennaista.) Varmasti on venäläisten poliitikkojen helppo kerätä kannatusta kertomalla omille kansalaisilleen kuinka nyt pistetään talous konrtolliin ja rikkautta kansalle. Helppoa kuin mikä, harvoja kiinnostaa se mitä se tarkoittaa Suomen teollisuudelle.

Ihminen on ahne, se ei lopu mihinkään laittamalla "talous kontrolliin". Historiasta voinemme päätellä että se vain pahentaa tilannetta.

Fallibilismia ilmastonmuutoskesteluun!

2007-10-16T17:22:00.000+03:00

Reilu viikko sitten tuli mielenkiintoinen dokumentti maikkarilta jossa muutamat ilmastotieteilijät esittivät skeptisiä näkemyksiiään ihmisen osuudesta ilmastonmuutokseen.

Itse en paljon ilmastotiedettä tunne. Sen takia olenkin maalikkona sen varassa mitä tiedemihet medialle antavat, kuten myös moni muukin. Pakko sanoa että dokumentti herätti minussa pienen skeptikon näkemyksen ilmastonmutoksesta. Siinä missä Al Goren dokkari varmasti herättää jonkun asiaan vielä heikosti tutustuneen.

Tuossa maikkarin dokumentissa ei juuri vastapuolta kuultu, Al Goren dokkaria en ole nähnyt, mutta mutukäsitys on että ei siinäkään vastaavasti ilmastoskeptikoiden argumentteja esitetä.

Ikävää ilmastomuutoskeskustelun kehityksessä on se, että kovinkaan suurta mediahuomiota ei ole siitä väittely saanut aikaan. Mikä olisikaan hienompaa kuin järjestää paneeli aiheesta vaalipaneelien tyyliin!

Albert Einstein sanoi aikoinaan että hän on valmis luopumaan suhteellisuusteoriastaan jos joku pystyy kumoamaan sen. Fallibilismin ohjeiden mukaisesti. Kukaan ei taida vetää hernettä nenäänsä jos joku tuota teoriaa kritisoisikin. Niin ei myöskään tulisi tehdä ilmastonmuutoskeskustelussa. Ihmisen ehkä hienoin mahdollinen sivistyneisyys tulee siitä, ettei heilutella leimakirveitä vastustajaa kohti. Ilmastoskeptikot eivät ole holokaustin kieltäjiä eikä ilmastonmuutoksesta varottelijat maailmanlopun hörhöjä.

Sanottakoon vielä, että olen edelleen kyllä hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kannalla, sitä sopii tehdä edes varmuuden vuoksi tälläisessä asiassa.

Yle, yle, yle...

2007-09-02T20:37:00.000+03:00

Olen aina ollut skeptinen sen väittämän suhteen että Yleä tarvitaan tarjoamaan asiapitoisia ohjelmia vastineeksi kaupallisten kanavien viihteelle. Tässä tilanteessa herää nimittäin kysymys syökö Yle kannattavuuden noiden ohjelmien tekemiseltä kaupallisella puolella.

Siltikin voidaan ehkä perustella jonkinlaisen Ylen olemassa oloa, koska ei välttämättä voida täysin luottaa siihen että asiaohjelmat kasvaisivat riittävästi kaupallisilla kanavilla jos Yle lopetettaisiin.

Tosin tämä Kanadan malli (HS.fi 30.8) kuulostaa mielenkiintoiselta:

Kanadassa kaikki televisioyhtiöt hoitavat julkisen palvelun tehtävää. Ne joutuvat tekemään säännöllisesti tarkat selvitykset ja suunnitelmat siitä, miten ne edistävät kanadalaista kulttuuria ja identiteettiä. Kanadassa osa julkisesta palvelusta myös rahoitetaan julkisin varoin.

Vaikka sinänsä suhtaudun hyvin kriittisesti siihen että valtio rupeaa ohjailemaan yrityksien toimintaa, voisi tuossa olla ideaa. Kun useampi erillinen kanava joutuu kilpailemaan saman aiheen ympärillä voidaan myös olettaa että heillä on intressi myös yrittää tarjota mahdollisimman laadukasta asiaohjelmaa. Nykyinen systeemi eriarvoistaa kuitenkin mediaa, joten valtion taholta tapaht ohjail ei todellisuudessa lisäänny.

Kriittisempi asia Yleä kohtaan koskee sen viihdetarjontaa. Sitä samaa löytyy pitkälti kaupalliseltakin ja on mielestäni varsin kyseenalaista perustella asiaa sillä ettei välissä ole mainoskatkoja. Enpä usko että sellainen ihmistyyppi on kovinkaan harvinainen joka mielummin ottaa mainoskatkot kuin TV -lupamaksun. Sitäpaitsi, mainoskatkot toimivat usein hyvänä taukona vessassa tai jääkaapilla käynnille. Härskeimmillään tämä tilanne tulee esiin esim. tässä uutisessa (HS.fi 31.8)

Kilpailijat ovat närkästyneitä esimerkiksi siitä, että Yleisradio kilpaili ja voitti oikeudet Sopranosia ja Mullan alla -sarjoja lähettävän yhdysvaltalaisen HBO-yhtiön ohjelmistoon.

"Ne ohjelmat ovat olleet nähtävissä Nelosella ja osin MTV3:lla. Mitä lisää suomalainen katsoja saa siitä, että Yle ostaa isolla rahalla nämä ohjelmat?" Louhelainen kysyy.

Joo, yksityiset kanavat maksavat Ylelle toimiluvastaan ja vielä joutuvat kilpailemaan samojen sarjojen hankkimisesta. Lisäksi ohjelmat ovat pyörineet jo aikaisemmin kaupallisilla kanavilla!

Valtion ei tulisi tlla ainakaan silloin kilpailemaan alalla kun yksityiset tarjoavat sen riittävän hyvin. Vielä ei ole kuulunut vaatimuksia julkisten ruokakauppojen perustamisesta. Ja siinä on sentään kyse ruuasta.

Sitten vielä lyhyt komentti puolueettomuudesta. Yleensä varsinkin vasemmistohenkisiltä ihmisiltä kuulee että Yle takaa puolueettoman uutisoinnin. Noh, ainakaan vasemmistonuoret eivät tähän usko

...mutta Yle on nyt jo vahvasti kolmen suuren puolueen näpeissä.

Itse en ihan tuohon usko, mutta näyttää siltä ettei median julkinen asema todellakaan takaa sen puolueettomuutta.

Haluatko rauhaa aseilla?

2007-08-05T18:24:00.000+03:00

Kysymysten asettelu on toisinaan huvittavaa. Aikaisempaa Afganistan -kirjoitustani kritisoi Minna Minkkinen Hämeenlinnan vasemmistonuorista. Viimeinen kappale oli aika mielenkiintoinen.

"Onko kukaan kysynyt mitä Afganistanin kansa haluaa? Haluavatko he rauhaa aseilla?"

Kun ajatellaan aseellista konfliktia lienee lopputulos jossain vaiheessa jokin seuraavista:

1. Rauha neuvotteluilla (ei aseilla)
2. Rauha aseille (lyödään toinen osapuoli)
3. Jatktuva yhteenotto, eli ei rauhaa.

Lienee varsin selvää että vaihtehto 1 olisi paras, 2:nen toisiksi ja kolmatta haluaa aika harva. Jos ykkönen ei näytä todennäköiseltä on yleensä kai parempi yrittää vielä kakkosta ennen kuin tyydytään kolmoseen. Se ei ole kivoin vaihtoehto, ekä sitä "haluta", mutta siihen voinee kuitenkin tyytyä.

Luulisi olevan yksinkertaista, mutta ei näköjään ole ihan kaikille.

Suomen on autettava afganistanilaisia turvaamaan maansa

2007-07-06T17:57:00.000+03:00

(Mielipidekirjoitukseni Hämeen Sanomissa 4.7.2007)

Afganistan on noussut jälleen ikävissä merkeissä viime aikoina uutisiin. Taleban -sissien vastarinta on kiihtynyt ja heroiinin raaka-aineena käytettävän oopiumin tuotanto on kasvanut kovalla vauhdilla. Tällä hetkellä Afganistan tuottaa 92 prosenttia maailman oopiumista.

Suomi on kiitettävästi omalta osaltaan yrittänyt auttaa maata jaloilleen rauhanturvaamisella, vaikka pieni ikävä tahra taannoisesta lahjustapauksesta saattoi tullakin. Afganistanin presidentti Hamid Karzai on pyytänyt Suomelta aseellista kalustoapua maan vakauttamiseksi. Pyyntö koskee sataatuhatta käytöstä poistettua rynnäkkökivääriä, joten erityisen kalliiksi Suomelle pyyntö ei koituisi. Pyyntöön tulee vastata myönteisesti. Se on niin afganistanilaisten kuin suomalaisten etu, kun ajattelee oopiumin tuotantoa, josta varmasti osa virtaa tänne Suomeenkin. Pääosa oopiumista tuotetaan nimenomaan Taleban -sissien hallitsemilla alueilla.

Kristillisdemokraattien pj. Päivi Räsänen ei kalustoavulle lämpene, vaan painottaa tavallisen kehitysavun, kuten lääkkeiden ja koulutuksen merkitystä. Hänen mukaansa “aseellinen auttaminen näyttää olevan trendikkäämpää, tehokkaampaa, kiehtovampaa ja seksikkäämpää kuin perinteinen hidas kehitysapu.” Yhdessä adjektiivista voin olla samaa mieltä, nimitäin tehokkuudesta, muut jätän omaan arvoonsa. Olisi mielenkiintoista tietää minkälaiset edellytykset koulutukselle ja lääkkeiden jakelulle on maassa jossa Talebanin kaltainen järjestö hallitsee joitakin alueita. Ainakin minun logiikkani mukaan ensin on taattava turvallisuus että ihmiset voisivat rauhassa rakentaa parempaa ympäristöä. Juhlapuheessaan kansallisen veteraanipäivän juhlassa 27.4 Räsänen on maininnut Suomen puolustuksesta seuraavaa: “Toimintakykyinen, uskottava puolustus on kuin kodin palovakuutus.” Olen täysin samaa mieltä, enkä näe miksei tämä pätisi Afganistaankin.

Kokoomus – oikealla, eiku vasemmalla

2007-04-14T16:15:00.000+03:00

Erityisesti joidenkin demareiden kommentteja kokoomuksen voiton syistä on ollut mielenkiintoista ja huvittavaa seurata. Kokoomus voitti kuulemma mielistelemällä vasemmistolaisuutta. Tarja Filatov reilu viikko takaperin kertoi Hämeen Sanomien kolumnissa, että Kataisen tekstejä lukiessa tuli ihan omat vanhat ajatukset mieleen. (Muistikohan Filatov tässä esimerkiksi sen että Katainen on sanonut mm. Ettei häntä pelota tuloerojen kasvu sinänsä, vaan köyhyys.) Osku Pajamäki sanoi kysyttäessä demareiden suuntaa että “Kokoomus voi olla tekovasemmistolainen, mutta demarit eivät voi olla teko-oikeistolaisia” (saattoi käyttää termejä “b-vasemmistolainen” ja “b-oikeistolainen”, en muista tarkkaan).

Huvittavaa tässä on se, että vaalien alla oltiin niin tehokkaasti leimaamassa kokoomusta kovaksi oikeistolaiseksi puolueeksi niin mainonnalla kuin suoralla puheellakin (Tuomiojan mukaan kokoomus on siirtynyt reippaasti oikeistoon sinipunan ajoista.) Onkohan siis niin, että demarit myöntävät olleensa epärehellisiä äänestäjille vaalien alla?

Jos katsotaan pelkästään asiakysymyksiä, en näe kokoomuksen juuri liikkuneen juurikaan mihinkään suuntaan viime vaaleista, mutta tällä kertaa kokoomus erottui selvemmin suurimpana veronalennusten puolestapuhujana.

Oikeastaan oikeisto-keskusta-vasemmisto -linja tulikin tässä varsin vahvasti esille. Kokoomus kannatti eniten, keskusta hiukan vähemmän ja demarit kaikkein vähiten.

Kampanja oli yleisilmeeltään kuitenkin mielestäni oikeistolaisempi kuin edellinen ek -kampanja. Ideologinen lataus markkinatalouden puolesta kuvastaa oikeistolaisuutta paljon enemmän kuin vuoden 2003 “Parempi arki”.

Mitään “tekovasemmistolaisuutta” en oikein kokoomuksesta löydä, jos sillä nyt ei sitten tarkoiteta tasa-arvotupoa. Se on kuitenkin mielestäni pienehkö tekijä verokeskustelun ja retoriikan kanssa.

Kokoomus siis voitti, jos ei “kovalla/kunnon oikeistolaisuudella”, niin ainakin keskustaoikeistolaisella teemoilla. Siitä on kuitenkin vielä matkaa wannabe-vasemmistolaisuuteen.

Ps. Filatovin mukaan demarit kuulemma menettivät vasemmalla ääniä perussuomalaisille. Onkohan niin että termi “oikeistopopulismi” ei kuvaakaan sitä ajatusmaailmaa jota perussuomalaiset ajavat?

Kansan tuki

2007-03-24T21:10:00.000+02:00

Tuoreen uutisen mukaan sinivihreän hallituksen suosio on kohonnut
ja vastaavasti punamullan romahtanut. Tuskin tarvitsee sanoa, että olen iloinen tästä.

Mieleen kuitenkin tuli gallupit Halosen suosiosta. Onkohan tässä jonkinlaista samaa logiikkaa?

Halonen voitti viime presidenttivaalit ja sai sen jälkeen jonkin ajan kuluttua ääniänsä vahvemman tuen kansalta. Oikeisto ja poliittinen keskusta menestyivät parhaiten nyt ja sinivihreän hallituksen syntyminen on melko todennäköistä kun paikkalukuja eduskunnassa katsotaan.

Kyyninen näkemys ilmiöistä lienee se että kansa haluaa vain olla voittajan puolella. Haluan olla kuitenkin optimistisempi ja uskon kyseen olevan siitä että voittaja tunnustetaan. Niin suuria eroja puoleilla ei ole ettei missään nimessä voittajaa voida tukea hänen voittonsa jälkeen. Koska kansa katsoo sinivihreän hallituksen olevan nyt se mitä vaaleissa haluttiin, niin sitä myös sitten tuetaan. Aivan samoin kuin Halosen voiton jälkeen tuki gallupeissa nousi reilun 50 prosentin toteutuneesta äänisaaliista.

Tämä on rakentava ja terve ilmiö. Se osoittaa että suomalaiset ottavat sen vastaan mitä eteen tulee.

Jos joku muuten miettii miksi käytän termiä sinivihreähallitus enkä porvarihallitus, on kyse kädenojennuksesta keskustalle. He eivät porvari -sanaa tykkää käyttää vaikka tietosanakirjan mukaan porvari tarkoittaa polittisessa nimityksessä nimenomaan ei-sosialistisia puoleita. Kyse on kuitenkin vain sanasta, sisältö on se joka ratkaisee.

Hei, mä oon oikeesti vasemmalla!

2007-02-24T09:49:00.000+02:00

Ei nyt sentään, tulipahan tuollainenkin heitto mieleen kun testailin hesarin vaalikonetta. Kokoomusta ja Keskustaa tarjosi, mutta erikoisempana tuloksena tuli kuudenneksi paras ehdokas, vasemmistoliiton Seppä Matti. Joitakin poimintoja tyypin vastauksista:

3. Mitä mieltä olette seuraavasta väittämästä: Globalisaatio ja vapaakauppa ovat olleet suomalaisten hyvinvoinnille pääosin hyödyksi.

Matin vastaus (kuten omanikin): Täysin samaa mieltä.

Matin kommentti: Jos vaihtoehtona olisi ollut sääntelytalous ilman kaupan vapautta, olisi hyvinvointimme epäilyksettä aivan toista luokkaa. Globalisaatio on lisäksi hyödyttänyt kehittyviä kansantalouksia.

Enpä olisi sitä itse toisin sanonut.

6. Palkkaverotusta tulisi seuraavalla vaalikaudella

Matin vastaus (kuten omanikin): Keventää jonkin verran.

Matin kommentti: Työn tekemisen paras kannuste on työstä saatava palkka. Omistamisen kannattavuutta on vastaavasti heikennettävä, jotta verotulot riittävät palvelujen tuottamiseen.

Ensimmäisestä kommentista täysin samaa mieltä. Toisesta lauseesta en. Tosin käsittääkseni ihminen tekee päässääntöisesti työtä että voisi omistaa erilaisia tavaroita.

12. Mitä mieltä olette seuraavasta väittämästä: Suomeen tulisi rakentaa kuudes ydinvoimala.

Matin vastaus (kuten omanikin): Täysin samaa mieltä.

Matin kommentti: Pohjoinen ulottuvuus edellyttää halpaa energiaa, jota työpaikat säilyvät ja koko maa voidaan pitää asuttuna.

Jep, jep. Punavihreys kunniaan!

18. Miten Suomen puolustus tulisi järjestää?

Matin ja minun vastaus: Liittymällä Natoon ja säilyttämällä yleinen asevelvollisuus.

Matin kommentti: Natoon liittyminen tulee varmasti ajankohtaiseksi jossakin vaiheessa, joten tähän kysymykseen on vastattava näin.

Niinpä niinpä.

26. Mitä mieltä olette seuraavasta väittämästä: Sairaanhoidon potilasmaksut pitäisi porrastaa tulotason mukaan.

Matin vastaus: Jokseenkin eri mieltä. (Omani vastaus oli täysin eri mieltä)

Matin kommentti: Loisi turhaa byrokratiaa. Hyvätuloiset käyttävät paljon yksityisiä palveluja ja toisaalta he ovat maksaneet veroja ja joutuvat maksamaan veroja sen mukaisesti, että kuntien palvelut toimivat. Tämän kautta heidän osuutensa terveydenhoitomenoista huomioidaan välillisesti.

Perusteet täysin samat kuin minulla.

Lisäys: Muistinkin tässä että Sepän Matti olikin entinen kokoomuslainen joka loikkasi Heinolan valtuustossa aikoinaan vasemmistoliittoon. Noh, oikeus hänellä tietysti siihen on. Eniten tässä vain huvittaa Vasemmistoliiton mainostaminen itseään ainoana oikeasti vasemmistopuolueena.

Kyllä mä sua, mutten sun puoluettas...

2007-01-01T19:39:00.000+02:00

Lueskelin tuossa Lotta Backlundin blogia. Silmiin pisti hänen vaaliteemansa ja varsinkin niiden kommentointi. Yleinen linja näytti olevan tämänlainen "Loistavaa, mä äänestäisin sua, mutten kokoomusta..."

Ongelma on mielestäni aika yleinen useissakin puolueissa. Tunnustan että itsekkin voisin teoriassa antaa ääneni Jyrki J. Kasville, mutten vihreille. Onneksi itselleni löytyy kokoomuksesta riittävästi sopivia ehdokkaita, enkä edes asu Kasvin vaalipiirissä, Uudellamaalla.

Monta liikkuvampaa äänestäjää ongelma varmasti kuitenkin rasittaa vaalien alla. Silloin kannattaakin punnita kahta kysymystä:

1. Onko mahdollisesti mielikuva henkilön puolueesta väärä, jos siellä kerta olisi sinulle hyvä ehdokas?

Varsinkin Backlundin kohdalla on mielestäni hyvä huomata, ettei nuo hänen teemansa kovinkaan paljon kokoomuksen peruslinjauksia keikauta, ensimmäinen teema on tosin melkoisen vedenjakava.

2. Uskotko että potentiaalisesi ehdokkaasi pääsisi eduskuntaan ja uskotko että hän pystyisi viemään asioitaan riittävän tehokkaasti eteenpäin tuossa "muutoin huonossa" puolueessa?

Tämä on varsinkin on tärkeä asia jos ajattelet strategisesti. Mitä useampi puolue ajaa samoja asioita sitä todennäköisemmin ne toteutuvat. Tietysti tämä on uhkapeliä. Panokset ovat kovat mutta niin olisi tuloksetkin. Äänesi voi yhtä hyvin hyödyttää vain inhokkiasi ja silloin äänesi on varmasti mennyt hukkaan. Punnitse siis ehdokkaasi asemaa puolueen oletetussa äänijakautumisessa.

Vapaus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja varallisuus

2006-12-28T19:58:00.000+02:00

(Kuva on linkki Johan Norbergin blogista)

Oheinen taulukko on tulos Eurobarometrin kyselystä, jossa kysyttiin mm. onko samaa mieltä seuraavan väittämän kanssa: “Tarvitsemme enemmän tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, vaikka se tarkoittaisikin vähemmän vapauksia yksilölle.” Oheinen tulos on mielenkiintoinen niiltä osin, että hyvinvointivaltiomaissa Suomessa ja Ruotsissa annetaan enemmän painoarvoa yksilölliselle vapaudelle kuin maissa joissa hyvinvointivaltiota ei niin vahvasti ole. Kuitenkin juuri hyvinvointivaltion perinteisessä retoriikassa painotetaan nimenomaan “tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta”. Nämä sanat tietysti ovat melko tulkinnanvaraisia, siksi laitan niille lainausmerkit.

Uskon että kyselyn tuloksiin vaikutta pitkälti maiden asukkaiden taloudellinen tilanne. Suurimmat prosentit “tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden” tuntuvat olevan maissa jotka ovat Euroopassa keskimääräistä köyhempiä. Kun köyhyys vaivaa halutaan tietysti lisää rahaa ja silloin saa vähäksi aikaa vapaus mennä. Harvempi työtäkään 100% “omasta vapaasta tahdostaan” tekee, leipää sillä pöytään halutaan. (Tietysti työstäkin halutaan lisäksi nauttia kuten kaikesta muustakin.) Lisäksi maat jotka ovat melko rikkaita, mutta joissa on kapeampi sosiaaliturva, näyttää prosentit olevan suurempia hyvinvointivaltioihin nähden. Kukaan ei tykkää jäädä tyhjän päälle. Vaikka tietynlaiset taloudelliset takaiskut esim. työttömyys olisivatkin keskimäärin lyhytaikaisia, on ymmärrettävää, ettei tällaiseen ajatteluun ole helppoa tuudittautua. Mukavaahan olisi kun olisi sama työ valmistumisesta eläkeikään asti. Se että onko tämä realistista vai ei, jakaa tietysti paljon mielipiteitä. Kuitenkin niidenkin jotka eivät sitä kovinkaan realistisena pidä ottavat sen enemmän tai vähemmän kiusallisena tosiasiana.
Kuitenkin on mielenkiintoista että ne maat joissa suhteellisesti eniten ollaan kattavan sosiaaliturvan maassa, eli jossa toteutuu “tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus” prosentit sen arvostamiselle pienenevät. Eivätkö ne enää merkkaa niin paljoa?

Mielestäni suurin syy on se ettei näissä maissa toteudukaan niin hyvä “tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus” kuin raskaasta valtion tukiroolista ensikädeltä uskoisi. Kun rakennetyöttömyys vaivaa, alkaa käydä ilmi että yrityksillä ole varaa palkata henkilöstöä raskaiden sivukulujen takia. pienimuotoisen työn tekeminen ei kannata, työttömyysluvuissakin on kaunistelua erilaisten kurssitusten ansiosta, eikä saavutetut edutkaan ole mailmaa mullistavia, aletaan miettiä toteutuuko tässä sittenkään se “tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus” jonka korkean veroasteen puolestapuhujat lupaavat, johon kieltämättä helppo uskoa ensivilauksella.

Jokainen meistä haluaa turvaa ja suojaa, toisin sanoen riittävästi varallisuutta. Kun sitä on jokaisella tarpeeksi toteutuu uskoakseni useimman ihmisen käsitys tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta.

Tietynlainen ikuisuuskysymys kuuluukin sitten, miten se varallisuus saavutetaan. Itse uskon että suuremmalla yksilöllisellä vapaudella. Ehkäpä sen takia esim. vielä toistaiseksi verrattain vähemmän varakas Viro saa prosentiksi 60%. Vapaat markkinat kun ovat tuonneet tehokkaasti vaurautta.

Optimismi ympäristökysymyksissä vs. ympäristöaktivistit

2006-11-26T19:34:00.000+02:00

(Kopioitu pelit.fi:n foorumilta, lähteenä Yle:n uutiset, linkki vanhentnut)

"Ranskan presidentti Jacques Chirac isännöi Pariisissa virkamiehiä EU-maista, Yhdysvalloista, Intiasta, Kiinasta, Japanista, Etelä-Koreasta ja Venäjältä käynnistääkseen noin 10 miljardia euroa maksavan ITER-projektin.
Projektin tavoitteena on kehittää nykyistä ydinvoimaa puhtaampi ja turvallisempi energialähde. Esimerkiksi kasvihuonekaasuja ei fuusioprosessissa vapautuisi lainkaan. Lisäetuna olisi energialähteen ehtymättömyys.

Reaktorissa tapahtuva fuusioprosessi on periaatteessa sama kuin millä aurinko ja muut tähdet synnyttävät energiaa. Pääasiallinen polttoaine deuterium erotettaisiin merivedestä.

Koereaktori rakennetaan Cadaracheen Etelä-Ranskaan. Työ kestänee kymmenen vuotta. Jos 500 megawatin koereaktori toimii hyvin, seuraava tavoite on rakentaa samaan paikkaan kokeiluvoimala vuoden 2040 tienoilla.

Monien ympäristöaktivistien mukaan suurprojekti kääntää huomion pois nykyisestä taistelusta ilmastonmuutosta vastaan. Joidenkin epäilijöiden mielestä fuusioenergia ei myöskään ole sen enempää puhdasta kuin vaaratontakaan."

Tämä taas vahvistaa niitä pieniä epäilyksiäni, että ympäristöaktivistit haluavat olla pessimistisiä ympäristön kehityksen suhteen niin, että energian kulutuksen vähentämisestä on tullut tavoite, ei väline.

Jos maailmassa ei oltaisi vielä keksitty minkäänlaisia ehkäisyvälineitä ja nyt oltaisiin olla lähellä e-pillerien keksimistä, näiden ympäristöaktivistien ajatusmaailman mukaan pitäisi ruveta kommentoimaan keksintöä että "e-pillerit kyllä suojaavat ei-toivotuilta raskauksilta, muttei sukupuolitaudeilta. E-pillerit vievät huomion sukupuolitaudeista." Kehitys on siis pahasta, kun se ei ratkaise kaikkia ongelmia. (Tosin fuusiovoima saattaa toteutuessaan ratkaista ne aika pitkälle).

Uutisen viimeinenkin lause fuusionvoiman epäilystä herättää joitakin kysmyksiä: Onko selvää näyttöä? Jos ei ole, voisiko asiaa tutkia? Miksei anneta fuusioenergialle edes mahdollisuutta näyttää kykynsä?

Minusta olisi pirun hienoa jos kaikkilla voisi olla isot henkilöautot, paljon elektroniikkaa kotona jne. eli ts. meillä olisi kulutusyhteiskunta. Kunhan se olisi kestävällä pohjalla. Ratkaisumallin etsimistä ei pidä estää vaikka siihen ei koskaan päästäisikään. Sitä kun emme voi koskaan tietää. Nyt näyttää siltä että jotkut haluavat vastustaa kulutusyhteiskuntaa muutenkin, kuin sen kestämättömyyden takia. Kysymys kuuluu, miksi?

Julkisten hyvinvointipalvelujen rahoittamisesta

2006-11-10T19:15:00.000+02:00

Kokoomusnuoret ovat tehneet aloitteen Valtion rahapelimonopolien lakkauttamisesta. Ajatuksena on, että koska nettipelaaminen on lisääntynyt ei ole välttämättä perusteltua pitää fyysistä pelaamista Suomessa monopolina. Asiat joita Veikkauksen tuloilla rahoitetaan, voidaan korvata erilaisilla lisenssimaksuilla.

Vasemmistonuoret vähemmän yllättäen vastustavat tätä. Heidän mukaansa lisenssimaksut olisivat liian suuria eikä näin ollen nettipelaaminen vähenisi. Nettipelaaminen pitää pistää kuriin kansainvälisellä lainsäädännöllä.

Tässä ajattelussa on se puute, että todennäköisesti pelikilpailun lisääntyessä myös voittomahdollisuudet ja voittojen suuruus peleissä voi ehkä kasvaa jolloin fyysinen pelaaminen lisääntyisi. Lisääntyisikö kokonaispelaaminen ja sitä kautta ongelmapelaaminen? Noh, esim. tupakkaa ja viinaa on Suomessa saanut hyvinkin vapaasti eikä varsinaisesti se ole kulutusta lisääntynyt. Taustalla on siis yleensä niin tuotteiden hinta tai sosiaalliset ongelmat. Huvittavaa on myös heidän kritisointi nurikurisuudesta kristisoinnissa kokoomusnuorten moitteita Veikkauksen häikäilemätöntä mainoistusta vastaan. Kritisointi kohdistui juuri mainostukseen yleensä (Hillitäänkö suomalaisten pelihimoa sillä, että Veikkaus on yksi suurimmista mainostajista Suomessa?), ei siihen että toiset pelifirmat olisivat "eettisempiä" mainonnassa. Vasemmistonuoret eivät kuitenkaan käsittääkseni ole esittämässä Veikkauksen mainonnan kieltämistä.

Toinen kysymys aiheeseen liittyen on yhteiskuntatoimintojen rahoittaminen. On sinänsä mielenkiintoista miksi pelaaminen on otettu tälläiseksi kohteeksi kun esim. tupakka tai viina ei ole, (esim. tupakkaveroista saadut tulot eivät nimittäin kata edes niistä johtuneiden sairuksien hoitoa). Toisekseen meillä on on sellainen asia kuin verotus, jonka avulla eriläisillä yksityisiltä toimijoilta, niin yrityksiltä kuin yksittäisiltä ihmisiltä, kerätään rahaa erilaisten yhteiskunnalisten toimintojen rahoittamiseen. Kuitenkaan näitä asioita ei olla pistämässä yhteiskunnan haltuun.

On jotenkin huvittaa kuinka vasemmistoretoriikassa sanotaan että "on hyvä, että veikkausvoitot ohjautuvat yhteiskunnan hyvinvoinnin turvaamiseen, eivätkä kansainvälisten suuryritysten omistajille." Miksei saman tien sanota että "on hyvä, että ihmisten ansiot tulevat 100%:sesti yhteiskunnan hyvinvoinnin turvaamiseen, eikä baarissa istumiseen, viihteen ostamiseen, muotivaatteiden ostamiseen jne." Kyllä sitä rahaa aina johonkin käytetään ja kun sitä käytetään pyritään hankkimaan hyvinvointia. Ihmisillä nyt vain on erilaisia käsityksiä hyvinvoinnista ja niiden priorisoimisesta. Toisekseen, pelialaa tuntematta voisin kysyä onko kaikki nettipelaamista tarjoavat yritykset suuryrityksiä.

Termit hakusessa

2006-09-27T21:02:00.000+03:00

Viime viikolla uutsioitiin kohtuullisen laajasti, että nuorison kielteisyys politiikkaa kohtaan on laimentunut. Metro -lehdessä oli tämän jutun lisäksi suomalaisten nuorten jako viiteen eri kategoriaan:

- Libertaarinen uusvasemmisto suhtautuu myönteisimmin sosiaalivaltioon, on anti-autoritaarisin ja suhtautuu myönteisimmin ulkomaalaisiin.

- Liberaalit individualistit ovat pitkälti samanlaisia kuin libertaarinen uusvasemmisto, mutta heiltä puuttuu luokkarakenteen korostus.

- Uuskonservatiiveilla on kovat arvot. He arvostelevat sosiaalivaltiota ja ovat ulkomaalais- ja vähemmistökielteisiä.

- Markkinaliberaalien ajattelussa korostuvat kilpailu ja kilpailuttaminen. He eivät näe ympäristön ja taloudellisen kasvun välilläsuurta ristiriitaa.

- Hiljaisen enemmistön mielipiteet ovat lähellä keskitietä, mutta hivenen vanhoillisia.

On varsin mielenkiintoista, että ensimmäinen kategoriassa puhutaan libertarismista, joka ainakin omasta mielestäni tarkoittaa nimenomaan liberarismia niin talouden kuin yksityisen elämän saralla. Miksei sana "uusvasemmisto" riittänyt? Miksei termi "libertaari" esiinny heidän kohdalla jotka ovat "liberaaleja individualisteja" tai "markkinaliberaaleja"? Onko mikä erottaa puhdasoppisen libertaarin ja liberaalin individualistin noin käsittellisellä tasolla? Ei oikein mikään. Entäpä markkinaliberaalit? Kai heilläkin on jotain sanottavaa arvokysmyksiinkin.

Uuskonservatismikin on aika metsään menevä termi. Yleensä sillä tarkoitetaan George W. Bushin ideologiaa ja varsinkin sen ulkopolitiikkaa. Toisaalta Bush ei mielestäni ole mitenkään ulkomaalaisvihamielinen, esim. merkittävä osa USA:n latinoista tukee Bushia. Selvempi termi olsi ollut "oikeistopopulisti", tai "ulkomaalaispopulisti".

Ainoastaan viimeinen kategoria näyttäisi olevan termistöltään oikea ja pitää mielestäni pitkälle paikkansa.

Tähän asti paras kartta poliittisista suuntauksista löytynee täältä.

Ilmaisuus?

2006-09-11T15:41:00.000+03:00

Oheinen kuva (linkki) on vasemmistonuorten sivuilta. Kuvalla kai sitten halutaan ilmaista, että (lähes) kaikesta pitää maksaa jos demoniset markkinavoimat pääsevät valloilleen. Siksi meidän pitääkin maksaa korkeita veroja että saamme ilmaisia palveluja. Eiku....

Huvittavaa kuinka toisinaan kuulee puhuttavan julkisista pelveluista ilmaisina. Oikea sana on maksuttomuus. Ilmaisuus on jotakin johon sinun ei tarvitse panostaa mitään. Julkisiin palveluihin et välttämättä tietenkään joudu jos olet lapsi, erittäinen heikossa asemassa yms. mutta koska tavoitteena on että jossain vaiheessa niitä maksat, ei niitä loppupeleissä ilmaisina voida pitää.

Kun jotain ei synny tyhjästä siitä pitää maksaa tavalla tai toisella. Joillekin vasemmistolaisille tämä näyttää olevan vaikea tajuta.

Koulutusta vastaavaa työtä

2006-09-03T10:27:00.000+03:00

Aloitin perjantaina opiskelut HAMK:ssa, Riihimäellä. Koulutuslinjana on Tradenomitutkinto, Markkinointi ja liiketalous. Ensimmäinen päivä meni kouluun tutustuessa ja kuuntelemalla Tradenomiopiskelijoiden toiminnanjohtajan, Tomi Heinilän esittelyä järjestöstään ja edunvalvonnasta.

Hän kertoi kuinka työnantajilla on kuulemma yleisesti väärä kuva tradenomitutkinnosta. Olipa joku työnantaja jättänyt työpaikkailmoituksen jossa oltiin haettu joko merkonomia tai tradenomia palvelukseen. Heinilä oli soittanut, ettei sellainen käy, koska merkonomin työ ei ole tradenomin vastaavaa työtä. Näin valvotaan kuulemma etujamme.

Kysyin Heinilältä, että eikö olisi kuitenkin parempi että saisi niitä merkonomin töitä kuin olla työttömänä? Tradenomi varmasti pystyy tähän. Ei kuulemma ole. Pitää olla koulutusta vastaavaa työtä, se on yhteiskunnan etu, että tradenomi saa koulutustaan vastaava työtä.

Noh, varmaan voidaan sanoa, että hienoahan se olisi jos tradenomina saisi juuri niitä hommia mihin on kouluttautunut. En silti pysty käsittämään mitä väärää on siinä, että jos näitä töitä ei löydy tekisi astetta helpompia hommia. Siinä sentään totesimme, että tällaisissa tilanteissa syy on se että tradenomeja valmistuu liikaa. Kysyntä ja tarjonta eivät ole tasapainossa. Koulutuspaikkoja tulisikin tarkistaa alas päin.

Itse suhtaudun opiskeluun niin, että sen kautta saadaan peruseväät työelämään. Työelämässä sitten katsotaan missä on kysyntää. Vaikka eväitä olisikin hiukan liikaa pitäisi olla kannattavaa aina tarjota palveluksiaan sinne missä on kysyntää. Ei ole kenenkään etu, että ajatellaan tutkinnon vievän vain muutamiin, 101% koulutusta vastaaviin töihin.

Sarjassamme kovia oikeistolaisia arvoja

2006-08-16T19:44:00.000+03:00

- Mitä enemmän rahaa palveluihin pannaan, sitä enemmän maristaan ja sitä huonommin asiat näyttävät olevan, Pokki kärjistää.

Hyvinvointi-Suomeen on syntynyt harha, että yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia, että kaikkien elämä on kivaa ja onnellista.

- Elämä on kuitenkin pohjimmiltaan kovaakin ponnistelua ja pitää ajoittain sisällään jopa kärsimystä. Niin kauan kun emme hyväksy tätä, on hirveän vaikeaa olla tyytyväinen sosiaali- ja terveyspolitiikan saavutuksiin. Tuntuu, että niin kauan kun jollakulla on paha mieli tai joku on jollain tavalla kipeä, niin asiat ovat helvetin huonosti, kun meidän pitäisi olla aidosti ylpeitä saavutuksistamme, Pokki sanoo.

- Vantaalla on alueita, missä kymmenen prosenttia 18-25 -vuotiaista on toimeentulotuella. Ne ovat karmaisevia lukuja, kun tiedetään, että tänä päivänä jokainen aktiivinen nuori saa työ- tai opiskelupaikan niin halutessaan.

Pokki näkee, että nuorten ikäluokkien keskuuteen on syntynyt elämäntapaintiaanien joukko, jolle toimeentulotuki on keino olla menemättä töihin.

Pokki rohkenee pohtia myös sitä, kuinka paljon ihmisten pitäisi itse olla vastuussa erilaisista riippuvuuksistaan ja niiden hoidosta.

- Peliriippuvuus on hyvä esimerkki. Onko niin, että siihen pitää ryhtyä tarjoamaan terapiaa verorahoilla vai missä määrin ihminen vastaa siitä itse?

Pokki muistaa, millaiseen ryöpytykseen Sitran yliasiamies Esko Aho joutui esitettyään julkisesti ajatuksen, että ihmisellä on velvollisuus myös itse huolehtia itsestään.

- Meillä on viety liian pitkälle ajatus, että kasvoton yhteiskunta pitää huolta kaikista. Loppujen lopuksi jokainen on kuitenkin vastuussa omasta itsestään ja omista lähimmäisistään. Jos ajattelee, mistä ihminen saa aidosti iloa elämäänsä ja mistä asioista voi olla ylpeä, niin ne ovat itse tehtyjä eivätkä valmiiksi eteen kannettuja.

Järjestelmän muuttaminen on kuitenkin mahdotonta niin kauan, kun lähtökohtana on saavutetuista eduista kiinni pitäminen.

Kevyt markkinaohjaus tekee organisaatiolle hyvää

Nämä kovat oikeistolaiset arvot tarjosi hyvinvointipalveluja puolustavan puolueen jäsen, Vantaan sosiaali- ja terveystoimen lautakunnan puheejohtaja Simo Pokki (sd.)

Karhunpalveluksia suvaitsevaisuudelle

2006-08-08T17:13:00.000+03:00

Näpistelijät kiinni Ranualla

Poliisi yhytti Ranuan S-marketista näpistäneet naiset maanantaina. Kaupassa vierailleet neljä naista onnistuivat näpistämään tavaraa yhden hameeseen lähes 60 euron arvosta.

Kaupan kamera tallensi tilanteen, jossa kolme laajahameista naista seisoi edessä ja neljäs lappoi tavaraa hameensa etutaskuun.

Näpistelijä joutui tyhjentämään pussinsa poliisilaitoksella ja sai käteensä sakkolapun.

Sarjassamme surkuhupaisaa uutisointia. Käsi pystyyn kenelle ei tullut mieleen, että näpistelijät ovat varmaankin romaaneja?

Onko jokainen romaaninainen näpistelijä? Ei ole. Onko romaaninaisten hametta monesti käytetty näpistelyyn? Kyllä.

Tälläinen uutisointi ei palvele kenenkään etua. Valtaväestöön kuuluva kokee (sinänsä oikeutetusti) että tässä yritetään peitellä tekijöiden alkuperää. Sekös jos mikä ruokkii sitten ulkomaalais- ja muiden etnisten yms. väestöjen vastaista populismia.

Tärkeintä olisi opettaa ihmisiä medialukutaitoon ja individualistiseen ajatteluun. On joitakin niin positiivisia, neutraaleja kuin kielteisiäkin mielikuvia kaikenlaisista ihmisryhmistä. Se pitää uskaltaa todeta. Tästä ei kuitenkaan seuraa yksilön tuomitseminen vaan korkeintaan tietynlainen perusoletus. Tällöin tietysti tulisi muistaa että kysessä todellakin on vain perusoletus, eikä fakta. Faktat pyritään sitten selvittämään niin hyvin kuin pystytään.

Saadaanko kaikki ihmiset tajuamaan tämän? Ei varmaankaan, mutta varmasti voimme päästä siihen lukemiin, että riittävän moni tajuaa jolloin ne jotka eivät asiaa tajua pysyvät sen kokoisena ettei niistä ole suurta vaivaa.

Voi toki olla että uutisessa ei ole ollutkaan kyse romaaninaisista. Tosin itse olisin toimittajana sen maininnut. Kylmä tosiasia kun vaan on se, että romaaninnaisten hameen alta on löytynyt kerran jos toisenkin ei-niin-laillisesti kaupasta hankittua tavaraa ja romaaninaisten hameita voi kuivailla "laajahameisiksi". Tämän johdosta uutisesta jää mieleen minulle ja varmasti monelle muulle mieleen romaanit ja heidän paapomiset.

Kuin kaksi marjaa

2006-07-31T17:31:00.000+03:00

Backlundin Lotta testaili ketä julkkista hän muistuttaa. Pakkohan sitä oli itsekkin kokeilla:

Olen kuin Patrick Stewart 61 prosentisesti. No, ei paha. Tosin minua samalla prosentilla muistuttava nainen on kuulemma Keira Knightley:

Ohjelmassa on siis selvästi jokin paha koodausvirhe.

Voodoo -politiikan case -tapauksia

2006-07-14T19:23:00.000+03:00

Olen tässä viettänyt pari viikkoa mökillä. Mökin lehtihyllyistä löytyy kiitettävä pino vaarini vanhoja Valittuja Palojen numeroita, joista löytyy mielenkiintoisia juttuja. Vuoden 1990 Helmikuun numerossa on lyhennelmä Alan Reynoldsin kolumnista The Wall Street Journal/Europe (24. - 25.2.1989) -lehdestä. Kolumnissa Reynold kertoo esimerkkejä maista, jotka ovat suurilla veronkevennyksillä pyrkineet saamaan talouden nousuun.

Tätä talousteoriaahan on kutsuttu pilkkanimellä voodoo -politiikka, ja sillä viitataan ensisijaisesti Ronald Reaganiin, joka antoi kasvot tälle talouspolitiikalle. Muistaakseni tätä pilkkanimeä Suomessa on viimeksi käyttänyt Osmo Soinivaara kritisoidessaan kokoomuksen talouslinjauksia.

Ohessa lainauksia kolumnista:

Bolivia

Vuonna 1985, kuusi vuotta kestäneen laman jälkeen, Bolivian inflaatiovauhti oli 23000 prosenttia vuodessa. Reaalihinnoin laskettu tuotanto henkeä kohti oli supistunut lähes kolmanneksen. Vuonna 1987 inflaatio saatiin kuitenkin alentumaan 10,6 prosenttiin ja talous alkoi kasvaa reaalisesti kahden prosentin vuosivauhdilla, vaikka Bolivian tärkeimmistä vientituotteista, tinasta ja luonnonkaasusta, ei saatu maailmanmarkkinoilla kunnon hintoja. Miten tähän päästiin?

Korkein tuloveroprosentti alennettiin kymmeneen. Valtiontalouden alijäämä, joka vuonna 1984 ole lähes 36 prosenttia kokonaistuotannosta, supistui vuonna 1986 jokseenkin olemattomiin. Valtion ei tarvinnut enää painaa paperirahaa laskujensa maksuksi.

Mauritius:

Intian valtameressä sijaitsevassa Mauritiuksen saarivaltiossa työttömyysaste oli kuusivuotta sitten 17,6 prosenttia ja suuri osa kansasta halusi muuttaa maasta. Vuonna 1985 Mauritius alensi verokannan 70 prosentista 35:een. Lisäksi se laajensi vientiteollisuusvyöhykkeitään, joilla yrittäjille myönnetään veroetuja ja vapautus tullimaksuista, ja joilla joilla sijoittajien toimia ei millään tavoin rajoiteta. Kokonaistuotannon reaalinen kasvu ponnahti kahdeksaan prosenttiin vuonna 1988. Valtiontalouden alijäämä supistui. Viranomaisten mukaan työttömiä ei ole enää kuin nimeksi.

Jamaika:

Jamaikassa reaalituotanto alkoi laskea vuonna 1974 ja supistui lähes joka vuosi kymmenen vuoden ajan. Vuonna 1985 korkeinta verokantaa 57,5 sovellettiin jo runsaan kymmenen tuhannen markan vuosituloihin. Noin kolmannes hyvän koulutuksen hankkineista ammatinharjoittajista ja päällikkötason toimihenkilöistä muutti maasta. Lopulta pääministeri Edward Seaga alensi korkeimman verokannan 33 prosenttiin ja laski tullimaksuja. Vuonna 1986 tuotanto kasvoi reaalisesti melkein kaksi prosenttia ja vuonna 1987 peräti 5,2 prosenttia; vuonna 1988 kasvu oli puoli prosenttia. Inflaatio hidastui vuoden 1985 lähes 26 prosentista noin kahdeksaan prosenttiin vuonna 1988.

Turkki:

Turkki on jo lähes kauan kärsinyt nopeasta inflaatiosta eikä sille ole saatu sulkua vieläkään. Maan talous oli heikossa kunnossa aina siihen asti, kun henkilökohtaista verokantaa vuosina 1985-86 alennettiin; ensin se laskettiin vuoden -81 40 - 75 prosentista 25 – 60 prosenttiin ja lopulta 25 – 50 prosenttiin. Sen jälkeen talous on kasvanut keskimäärin yli viisi prosenttia vuodessa. Valtion verotulot lisääntyvät roimasti, mikä johtuu paljolti talouskasvun nopeuttamisesta ja veronkierron vähenemisestä. Valtiontalouden alijäämä laski; vuonna 1984 vaje oli lähes kuusi prosenttia kokonaistuotannosta, mutta vuonna 1986 enää nelisen prosenttia.

Aika mielenkiintoisia esimerkkejä siis veroelvytyksen tehosta. Se kylläkin hiukan ihmetyttää miksen ole aikaisemmin näistä kuullut puhuttavan? En nyt väitä olevani suuri internetin kaivaja, mutta verokeskustelua nyt olen aika paljon seuraillut.

Globalisaatiosta ja sodista

2006-06-22T10:34:00.000+03:00

Sunnuntain Hesarissa Niinistö mietiskeli maailman suurien talousmaiden ja -alueiden suhdetta toisiinsa ja mahdollsia konflikteja tällä alueella. Perusteesi oli, että jotkin maat ja alueet pyrkivät härskisti tavalla toisella vaikuttamaan toisen maan asiohin taloudellisilla resursseillaan, kuten Venäjä on lähiaikoina tehnyt.

Tuomioja kritikoi Niinistöä vertaamalla häntä globalisaation vastustajiin, "jotka näkevät maailmantalouden yhdentymisen vain nollasummapelinä, jossa jokaista voittajaa kohden on vähintään yhtä suuri määrä häviäjiä."

Erkki hyvä, muistatkos Halosen haastattelun presidenttivaalien aikaan punaisessa langassa, jossa Halonen sanoi toisen rikastumisen olevan aina joltakulta pois?

Tuomioja jatkaa: Toistettakoon siis jälleen kerran, että kaakkois-Aasian, Kiinan, Intian ja muiden vielä muutama vuosi takaisin kurjaloina pidettyjen maiden ja alueiden vaurastuminen ja nälänhädän uhan alla elämisen väistyminen on hyvä uutinen.

Tämänkään suhteen Niinistöstä ei ole huolta, globalisaatiosta puhuttaessa Niinistöhän ilmaisi ilonsa esim. siitä Vietnam on onnistunut vähentämään köyhyyttä sosialismita luovuttuaan.

Olisi kiva että valtiot kuten myös yksittäiset ihmiset pystyisivät sopimaan asioista aina neuvottelupöydissä. Usein onneksi näin onkin, mutta ei valitettavasti aina ole ja silloin tarvitaan esivaltaa, oli se sitten armeija tai poliisi. Niitä ei välttämättä (varsinkaan armeijaa) tarvita, mutta hyvä ne on silti olla olemassa. Mieluiten hinta/laatusuhteeltaan hyvä. Sodissakin kun valitettavasti on monesti kyse taloudellisista resursseista, enemmän tai vähemmän. Uskon että Tuomiojan krisitoima Niinistön "sotaretoriikka" pohjautuu nimenomaan tähän.

Ihmiset, eli markkinavoimat

2006-05-26T22:11:00.000+03:00

Kuten keskiviikkona aavistelin, Seiska ja kumppanit sai kuulla kunniansa Lordin naaman julkaisemisesta. Mittasuhdetta en olisi kuitenkaan uskonut. Jännittävimpänä asiana oli Olvi -panimon päätös vetää mainoksensa pois Seiskasta kesäksi.

Kyseessä voi tietysti olla Olvin johdon ihan omantunnon kysymys. Heitäkin voi potuttaa naamojen julkaiseminen siinä missä muitakin ihmisiä eikä mainoskampanja niin suuri menetys tähän nähden ole. Kuitenkin todennäköisempi motiivi löytynee ihan markkintalouden soveltamisesta. Kansa oli helvetin näreissään ja Olvi päätti liittyä messiin. Sitä mainosarvoa saa jokainen vain kuvitella. Kovimmat lordinfanit taitavat nyt suosia ensisijaisesti Olvia.

Kyynisimmät voivat nähdä tässä jotakin väärää. Tempulla saatiin vain kaljaa myytyä! Mutta ei siinä mitään pahaa ole. Olvi teki oman päätöksensä asian tiimoilta. Jos kuluttaja siitä tykkää niin paljon, että suosii kaljaostoksissaan tästä edes Olvia, niin sitten suosii. Sama juttu kuin kaveri tekee sinulle hyvän palveluksen ja sinä vastavuorisesti ostat hänelle jotain, koska haluat musitaa häntä hyvästä teosta.

Siinä se nähtiin, markkinavoimat ovat ihmisiä.

Lukijat ja siitä syntyvä median itsekontrolli

2006-05-24T16:56:00.000+03:00

Kun Lordi näyttää olevan viihde puolella kaikkialla Euroopassa, niin luontevasti tämän bändin kahdalla herää ihmisissä uteliaisuuden halua nähdä bändin jäsenten naamat ilman maskeja. Jotkut roskalehdet ovat näitä kuvia jo julkaisseet.

Hämeen Sanomat julkaisi tänään uutisen kuinka "Viisuhirviön yksityisyys murenee". Jutussa pohdittiin kuinka Putansuu toive ettei bändiä kuvattaisi ilman maskeja toteutuu käytännössä. Juttuun sitteen liitettiin mm. saksalaisen Bild -lehden nettisivujen kuvia joissa Lordi on ilman maskeja. tämä on herätti aika paljon sinänsä ihan aiheellista vastalausetulvaa (vaikka monelta irtoaa arvostelussa mopo käsistä) Hämeen Sanomien foorumilla:

http://www.hameensanomat.fi/forum/forummessage.jsp?forum=3&topic=27&message=9450

http://www.hameensanomat.fi/forum/forummessage.jsp?forum=3&topic=27&message=9378

Omasta puolestanikin Hämeen Sanomat oli harkitsematon kuvien julkaisussa. Hyvän tavan mukaista on että artistin pyyntöä kunnioitettaisiin. Vaikka monet eivät näin tee ja julkaistut kuvat on jo julkaistuja, ei se ole mikään puolustus.

Mielenkiintoisin ilmiö tässä on kuitenkin nimenomaan vastalauseiden tulva ja niiden vaikutus nykyaikana. Pyytääkö Hämeen Sanomat anteeksi, koska arvostelua tuli niin paljon? Toteutuuko lehtien tilauksien peruuttamista?

Voisin helposti kuvitella että naamiointikieltoa (yllättävästi?) kunnioittaneet Iltalehti ja Ilta-Sanomat saattavat uutioida kuinka ainakin Hämeen Sanomat ja Seiska ovat saaneet pahaa palautetta. Tämä varmasti kirpaisee, varsinkin Hämeen Sanomia.

Varpaillaan kannattaa olla asiakkaiden suhteen. Jotkin asiat nyt vain ovat ihmisille pyhiä. Nykyaikana arvostelut tuppaavat leviämään vielä helpommin.

Kansan... eiku sosialidemokratia

2006-05-15T19:13:00.000+03:00

Kaverini kertoi demarinuorten mielenkiintoisesta demokratian määrittelystä.

"Demokratia on toisten ihmisten kunnioittamista ja sosialidemokraattisten periaatteiden toteutumista yhteiskunnassa."

Eli kaikki muut puolueet paitsi sdp ovat demokratian vastaisia, koska he eivät kannata sosialidemokratiaa?

Toki voidaan väittää että vaikkapa sosiaaliturva olisi sosialidemokratian periaatteita ja näin ollen voisi olla useampi tietyn asteisen sosialidemokraattinen, demokratiaa kannattava puolue. Olen asiasta eri mieltä, mutta en puutu nyt siihen. Kyse on tärkeämmästä periaatteesta.

Demokratia on erilaisten mielipiteiden esittämistä ja toimeenpannon laittamista äänestyksen kautta. Jos joku perustaa vaikkapa libertaristisen puolueen, joka kannattaa 100% yövartijavaltiota, onko se silloin demarinuorten mielestä demokratian vastainen puolue? Arvojen mukaan nähtävästi on. Nähtävästi tälläinen puolue tulisi heidän mielestään kieltää.

Yllä olevan virkkeen kirjoittanut ei varmasti tietoisesti tätä hakenut, mutta suoraan sanottuna virke haiskahtaa pahasti totalitarismilta vaikka kyse on lapsuksesta. Demokratian tulee olla avoin kaikille yhteiskunnallisille ajatuksille, poislukien demokratiaa vastustavat ja tietyt päivänselvät mielivaltaisuudet (51% kansasta ei saa lyödä 49 % kansasta kuonoon).

Oikeistolainen ja vasemmistolainen perustulo

2006-05-04T09:54:00.000+03:00

Vappu meni, mellakat Helsingissä oli ja puinti asian tiimoilta oli a-talksissa eilen. Tai tarkemmin mieltään osoittaneiden/mellakoivien aktivistien ajamasta asiasta, perustulosta (en tosin ehtinyt katsoa ohjelmaa kuin vasta perustulon kohdalta). Sinänsä huvittavaa, itsekin olen mieltynyt perustulon ajatukseen ja olenkin sinänsä ilahtunut että vasemmistossakin siitä ollaan kiinnostuttu. Valitettavasti siihen yhtäläisyydet loppuvatkin kuin seinään.

Varsinkin Eetu Virenin perustelut olivat kyllä huvittavia. Työ on kaikkea mitä teemme ja meidän pitää vapauttaa ihmiset saada tekemään sitä mitä haluaa. Kyllä pitää saadakkin, mutta pitääkö kaikkien maksaa siitä mitä toinen tekee?

Itselleni työ on ensisijaisesti sitä, että jotkin ihmiset tekevät sopimuksen toinen haluaa jotain toinen tarjoaa jotain ja molemmat saavat omansa yleensä rahan avulla. Kauppias saa muutaman lanttini ja minä maitoa. Yksinkertaista. Kuitenkin ko. aktivistin mukaan minun tulisikin maksaa kauppiaalle silloinkin kun hän tarjoaa jotain mitä en halua, vaikkapa piimää ihan vain sen takia että kauppias tykkää myydä piimää ja hänen pitää näin ollen saada olla "vapaa" myymään piimää. Tähän he ehdottavat ratkaisuksi perustuloa.

Työlle tarvitaan aina kysyntää. Kun kysyntää on, voittaa molemmat osapuolet. Minä halusin mielummin maitoa kuin pitää rahani, kauppias halusi rahani ja tarjosi minulle maitoa. Entäpä sitten vapaaehtoistyö? Ei muuta asiaa miksikään. Minä teen jotakin vapaaehtoisesti, koska saan siitä hyvän mielen. Työni ei maksa mitään, tuotan siis jotakin edullisesti. Minulle ei tulisi mieleenkään ruveta pyytämään joltakin rahaa siihen hommaan, jos se ei häntä kosketa.

Sosiaaliturva on tietysti tarpeellinen. Koska ei löydy riittävästi vapaaehtoisia ja tarvitsemme julkisen puolen kustantamaan perustarpeet niille jotka eivät kykene niitä muuten hankkimaan. Siltikään en voi ymmärtää kuinka minun tulisi maksaa jollekulle siitä että hän tekee jotakin mitä minä tai kukaan muukaan ei halua. Vaikkapa sellaista musiikkia jota en kuuntele tai vastaavaa. Kyse ei ole siis jonkun henkilön vapaudesta tehdä mitä mieli tekee vaan maksajan oikeudesta päättää mistä haluan maksaa. Tämä ei ole egoistista, uskon varmasti, ettei minun kykyjäni kaikki halua. Sen takia en myöskään halua heiltä ottaa väkisin rahaa.

Perustulo on ajatuksena hyvä. Sen avulla ainakin teoriassa pystyy harjoittamaan pieniä töitä. Niille jotka pienistä töistä on valmis maksamaan. Näin ludoaan vaurautta jolla perustulokin rahoitetaan. Työnteon tulee olla aina kannattavaa, aivan kuten Lotta Backlund asian ohjelmassa sanoi. Mutta ei todellakaan niin, että minä määrittelen itselleni työn ja muut maksavat siitä halusivat tai eivät.

Perustulo on siis minulle vain sosiaaliturvan muoto, kuten myös varmastikkin kaikille sitä kannattaville oikeistolaisille. Sitä aknnattaville vasemmistolaisille se näyttää olevan palkkaa. Juuri tämän takia inhoankin perustulosta käytettävää toista termiä, kansalaispalkka.

Tekijänoikeuksista

2006-03-01T19:03:00.000+02:00

Kuukausi mennyt ilman uusia juttuja. Sellaista se on, toisinaan ei vaan jaksa kirjoitella ja kaikkea muutakin on ollut.... Noh, selitykset sikseen.

Samuli Pahalahti Kyseli tuossa reilu kuukausi takaperin kantaani tekijänoikeuskysymyksiin. Kyseessä oli Tonin esittämä meemi bloggaajille. Viimein tulee minunkin ajatukseni asiasta, mikäli se jotain kiinnostaa.

Hiukan lainausta Tonin sivuilta:

Vaihtoehtoja oman materiaalin lisenssoimiseen vapaampaan käyttöön on useita. Creative commons -projekti esittelee muunmuassa seuraavat:

Creative commonsin ei jälkiperäisiä teoksia eikä kaupalliseen käyttöön -lisenssi, joka antaa luvan kirjoitustesi, kuviesi tai musiikkisi kopioimiseen ja levittämiseen ei-kaupallisiin tarkoituksiin

Creative commonsin nimi mainittava -lisenssi, joka antaa luvan kirjoitustesi, kuviesi tai musiikkisi muokkaamiseen, muunteluun ja edelleenkehittelyyn sekä kaupalliseen käyttöön, kunhan nimesi mainitaan

Creative Commonsin kehitysmaalisenssi, joka antaa luvan käyttää materiaaliasi ilmaiseksi kehitysmaissa

Public domain lisenssi, jolla asetat työsi täysin julkiseen jakeluun ja luovut vaateista rajoittaa teostesi käyttöä missään yhteydessä.

1. Suostutko jakamaan teoksiasi vapaammalla lisenssillä, kuten jollakin yllämainituista?

Riippuu paljon teoksistani. Tällä hetkellä olen luonut maailmaan lähinnä erilaisia kirjoituksia, joten niitä annan vapaasti kopioida, mieluiten kuitenkin niin, että nimeni mainittaisiin.

2. Jos et, mitkä ovat ne perustelut, joiden nojalla kiellät muita hyötymästä tuottamastasi materiaalista?

Jos kuitenkin lähtisin tuottamaan jotakin todella hienoa, vaikkapa kaupallisten pelien tasoisia videopeliä, tai ryhtyisin muusikoksi, en varmaankaan olisi ihan niin helpolla valmis luopumaan tekijänoikeuksista. Minulla on mielestäni oikeus siihen, että jos joku haluaa nauttia tekemisistäni, niin minä myös saan niistä korvauksen halutessani. Toki saattaisin tehdä myös joitakin ilmaisohjelmia halutessani.

3. Mitkä ovat kantasi tekijänoikeus- ja patenttikysymyksiin poliittisesti?

Tuossa ne tulivatkin aika pääpiirteissään. Tekijänoikeuksia kannatan, koska näen, että musiikki-, kuva-, pelituotanto yms. kuitenkin vaatii joltakin ihmiseltä resursseja tehdä niitä. Kyse on siis työnteosta josta on tekijän oikeus pyytää palkkio niin halutessaan. En tiedä kuinka optimaalisen tuloksen tämä tuo noin taloudellisesti katsottuna, mutta tärkeintä minusta kysymyksessä onkin se, minkälaisen arvon annamme henkilön luovuudelle. Toisekseen erilaisia ilmais- ja vapaan lähdekoodin omaavia ohjelmia on vaikka millä mitalla ja erittäin laadukkaita. Tänään juuri asensin koneeseeni Open Office 2.0:n ja Gimpshopin. Nyt hoituu Pekka Perusjätkän perustuherrukset helposti, riittävästi ja ilmaiseksi.

Tietenkin on sitten erityiskysymyksiä kuten viimesyksyinen tekijänoikeuslaki. Olin sitä vastaan. Katson, että käyttäjä joka on vaikkapa kaupasta ostanut cd:lisen musiikkia on oikeutettu käyttämään näitä musiikkikappaleita omassa käytössään miten haluaa, eli mp3:sia tehkään kuka haluaa omaan käyttöönsä. Nyrkkisääntöni on, että musiikkia, pelejä, leffoja yms. ostetaan itselle käyttöoikeus, ei itse fyysistä esinettä.

Patentteja en taas hyväksy jos kysymys on täysin ideoista, esimerkiksi tapauksessa jossa henkilö johonkin tuotteeseen tutustuttuaan päättääkin tehdä samanlaisen mutta paremman, tästä esimerkkinä esim. ohjelmistopatentit.

Tosin en kyllä osaa oikein sanoa miten tämä periaate toimii vaikkapa lääkealalla. Lääkkeiden kehityskustannukset kun eivät ole pieniä ja voipi olla, ettei motivaatiota lääkkeiden kehitykseen ole, jos sen kehitettyä pystyy joku kopioimaan sen huomenna ja myymään halvalla, kun tuotekehitystä ei ole tarvinnut tehdä. Tällaisessa tilanteessa olisin taipuvainen kannattamaan ainakin tietyn pituisia patentteja.

PS. Mielenkiinnolla katson mihin suuntaan Vasemmistoliitto nyt menee. Petteri Oksa kirjoitteli ihan hyvää tekstiä puolueen henkilökysymyksistä. Itse kuitenkin mietin eniten yrittääkö Vihreä Liitto jotenkin "haaskalle". Hehän kun tuossa pari päivä sitten sanoivat pyrkivänsä tavoittelemaan lisää äänestäjiä vasemmalta.

Presidentinvaaleista

2006-02-01T18:15:00.000+02:00

Tulos nyt on kaikkien tiedossa ja onnittelut Tarjalle minunkin puolestani.

En sanoisi kuitenkaan että olisin katkera lopputuloksesta. Ennen ensimmäistä kierrosta puhuttiin siitä valitaanko Halonen ekalla kierroksella. Mahdollisessa toisessa kierroksen gallupeissa niin Niinistö kuin Vanhanenkin näytti olevan täysin Halosta jäljessä. Sitten yllätyin kun toisen kierroksen ensimmäinen gallup tuli ja näytti asetelma paljon valoisammalta. Istuvalle presidentille häviäminen lähes samoin luvuin kuin Aho hävisi kuusi vuotta sittten Haloselle, ei ole huono tulos.

Tekee kuitenkin mieli arvostella Halosen lausuntoa voiton(kin) jälkeen, siitä kuinka vastapuolelle oli niin tärkeä että porvari valitaan kun hän itse halusi olla "koko kansan presidentti" ja ideologia tuottiin kuulemma jotenkin väkisin mukaan peliin kun pitäisi puhua henkilövaaleista.

Ensinäkin ideologia on osa henkilöä, halusi Halonen sitä tai ei. Hänkin pari kertaa (kuinkas muuten) myönsi, että sosialidemokraatiset arvot ovat toki hänen sydäntä lähellä. Demareiden jäsenkirja hänellä on ollut, eikä se pois jättäminen johtunut siitä, että hän olisi alkanut ajatella toisin. Kuitenkin hän myös yritti sanoa ettei ole enää vasemmistolainen. (Onko tämä nyt sitten selvää kerrontaa omasta ajatusmailmastaan ja äänestäjille kuluttajansuojaa antavaa?) Varmasti demareiden ja vasemmistoliitonkin äänestäjille ja puolueille tuki perustui suurilta osin Halosen vasemmistolaiseen taustaan. Jos Halonen olisi kokoomustaustainen "koko kansan presidentti" en jaksa uskoa, että demarit ja vasemmistoliitto häntä olisivat tukeneet. Se, että hän saa ja sai muilta äänestäjiltä tukea muiden ominaisuuksien ansiosta, oli tietenkin hyvää plussaa.

Ehdokkaan ideologia oli gallupien mukaan puolelle tärkeä asia ja puolelle ei. Sen merkitystä ei siis sovi väheksyä, vaikkei äänestyspäätöstä välttämättä tarvitse pelkästään sen takia tehdä. Siitä pitää saada ja voida puhua pressanvaaleissa.

Toinen kysymys onkin pystyykö Halonen olemaan "puolueeton" ideologioista? Vaihtaako hän aamuisin mieltään puolueettomuuteen ja sitten vapaa-ajalla on omassa rauhassaan demari? Onko tämä mahdollista? En jaksa itse uskoa.

Kuinka suhtautua lokakampanjointiin

2006-01-22T14:47:00.000+02:00

Jokainen on varmasti huomannut kuinka Halosesta lähetetty perättömiä viestejä NL:ään liittymisestä ja kuinka Halosen kampanjapäälikkö Markku J. Jääskeläinen on hiukan muutellut Niinistön sanomisia kirjastosta.

Petteri Oksa kommentoi tuossa muutama päivä sitten asiaa. Hän mainitsi, että ilmeisesti kokoomusnuoret olisivat asian takana. Tästä sitten kommenteissa kokoomusnuorten jäsen Simo S. Hämäläinen kysyy onko näyttöä vihjailulle ja Tuomo Järvelä sanoo ettei se ole vihjailua. Onko se sitä kirjaimellisesti vai ei, ei oikeastaan ole merkitystä.

Tälläisissä tilanteissa ei julkisesti kannattaisi tehdä oletuksia, koska ne kuitenkin herättävät ihmissä (turhia) ajatuksia. Tämä on vaarallista, koska kuitenkin sitä kautta hyökätään toista kohtaan. Asiassa paras menettelytapa on siis vain tuomita tehty lokakampanja ja olla mahdollisista lähteistä hiljaa, ellei ole mitään näyttöä.

Sitäpaitsi, Halosen sivuilla epäiltiin aluksi vappupuheen alullepanijan henkilön olleen nimimerkki "P.Kemppainen" joka kirjoittelee
Suomen Sisun keskustelupalstoilla. Tosin, tämäkin osoittautui
myöhemmin perättömäksi ja poistettiin Halosen kampanjasivuilta.

Järvelä myös sanoo, että on yhdentekevää kuka perättömiä juttuja lähettelee. Ei ole. Emme voi koskaan järkevästi vaikuttaa siihen mitä netissä nimimerkillä kirjoitteleva henkilö sanoo. Siihen voimme vaikuttaa mitä ehdokkaan virallisen kampanjaryhmän suusta tulee. Jälkimmäinen ryhmä on selvästi suuremassa vastuussa sanoistaan, koska he luovat sitä imagoa minkä ehdokas itsestään haluaa. Tällä on paljon merkitystä, millaiseksi virallinen kampanja muodostuu. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän toissijaista.

Tarja Halosen kyvykkyys

2006-01-09T16:59:00.000+02:00

Tarja Halonen on kokenut henkilö. Noh, luulisi siis että tällä ehdokkaalla olisi uskallusta testiin, jossa pitäisi pitää kahden minuutin puhe Suomen kansalle tilanteessa jossa joukko EU:n nopean toiminnan joukoissa toimineita suomalaisia sotilaita on saanut surmansa kriisinhallintatehtävässä. Puhetta arvioitaisiin kouluarvosanoin sen sisällöstä, rakenteesta, ja esiintymiskyvystä.

Vaan mittäpä päättää Halonen tehdä? Ei hän nyt tälläiseen testiin suostu! Mikä lie syy kieltäytymiseen, mutta mielestäni tuo Helsingin Sanomien juttusarja on ollut erityisen hyvä ja äänestäjiä palveleva juuri tuon puhetestin takia. Taitaa Tarja pelätä kykyjään...

Ps. Tässä hieman kevyemmällä kädellä Niinistön mainostamista. Ei, tämä ei ole kokomusnuorten tekemä.

Kommareiden aseet köyhyyttä vastaan

2005-12-03T16:28:00.000+02:00

Hämeen Sanomat tiesi tänään kertoa että Laosissa vietettiin perjantaina kommunistien valtaannousun 30 -vuotisjuhlapäivää. Laos kärsii edelleen köyhyydestä ja siitä myös maan presidentti Khamatay puhui juhlatilaisuudessa. Maa kuulemma aikoo "kitkeä köyhyyden vuoteen 2010 mennessä ja kohottaa maan vähiten kehittyneimmän maan paikalta vuoteen 2020 mennessä". Lääkkeiksi tarjottiin (yllätys, yllätys) markkinataloutta ja kansainvälisen yhteistyön tiivistämistä.

Niinpä niin, yksi toisensa jälkeen Aasian kommunistien hallinnossa olevat maat rupeavat hyödytämään markkinataloutta taistelussa köyhyyttä vastaan. Usein sitä kuulee että "oikeaa" sosialismia ei ole vielä missään toteutettu. Epäselväksi on jäänyt mitä tämä "oikea" sosialismi on. Joka tapauksessa, mietin paljon miksi nämä kommunistien hallinnossa olevat maat, kuten Kiina, Vietnam, Pohjois-Korea* ja nyt Laos eivät ole lähteneet toteuttamaan tätä "oikeaa" sosialismia, vaan päätyneet hyödyntämään ideolgiassaan vihaamaansa talousjärjestelmää? Olisiko niin että sitä "oikeaa" sosialismia ei olekkaan olemassa?

* (Pohjois-Koreassahan ainakin yritettiin luoda erityinen talousalue jossa vallitsisi markkinatalousjärjestelmä, ilmeisesti hanke kuitenkin kaatui, kun sitä johtamaan aiottu kiinalainen ekonomi jäi kiinni taloussotkuista.)

Minä olen laki!

2005-12-01T19:08:00.000+02:00

On tässä viimeaikoina taas tullut palattua nuoruuden suosikkisarjakuvan pariin, Judge Dreddiin. Kun pikkupoikana tykkäsin vain sarjiksen kovista hepuista katselee sarjakuvaa nyt myös yhteiskunnalliselta kantilta sekä nauttii sarjiksen mustasta huumorista.

(Seuraava sarjiksen esittely on Pelit -lehdestä, numerosta 13/2003, en viitsinyt kirjoittaa omaa, koska tämä on varsin hyvä ja tiivis.)

Ydinsodan jälkeisessä maailmassa vuonna 2122 ihmiset ovat ahtautuneet giganttisiin kaupunkeihin, joista suurimpia on entisen Yhdysvaltain itärannikolla sijaitseva Mega City One. Suurkaupunkien ongelmat ovat nousseet potenssiin n, ja väkivalta leimahtaa pienestäkin syystä. Demokratia on rikos, kaupungeissa järjestystä pystyy ylläpitämään enää umpifasistinen tuomarijärjestelmä (Judge), joka on tuomari ja valamiehistö yhdessä kovassa paketissa. Heistä kovin ja kuuluisin on Judge Joe Dredd.

Judge Fargosta kloonattu Joe Dredd syntyi 2066 ja oli kaksoisveljensä Ricon kanssa Academy of Law'n tähtikokelaita. Dredd valmistui 2079 ja nousi nopeasti Mega Cityn tunnetuimmaksi ja pelätyimmäksi tuomariksi. Hän antoi Laille kasvot. Tai oikeastaan ei, sillä Judge Dreddin kasvot ovat maailman toiseksi varjelluin pärstä, minkä Sylvester Stallone unohti legendanraiskauselokuvassaan Judge Dredd (1995).

Oikeasti Dredd syntyi 2000AD-lehden toisessa numerossa 5. maaliskuuta 1977. Hänen isiänsä olivat käsikirjoittaja John Wagner ja piirtäjä Carlos Ezquerra. Käsikirjoittajat Pat Mills ja Alan Grant tulivat myös nopeasti mukaan, ja paljon myöhemmin Dreddiä kirjoitti myös Garth Ennis. Piirtäjistä moni on noussut Yhdysvalloissa kuuluisuuteen, Brian Bolland ja Steve Dillon ehkä tutuimpina.

Dreddin taso heittelee typeristä toimintajutuista eeppisiin maailmanlopun tunnelmiin, huumoriin ja poliittiseen satiiriin. Väkivaltainen, kyyninen sarjakuva on tukevasti kuorrutettu mustalla huumorilla. Ihmiset ovat ennätystyhmiä ja ahneita, demokratia on vaarallinen rikos, ja Mega Cityn muotitrendit käsittämättömiä.

Erityisesti minua viihdyttää Dreddissä se, että tuomarit puuttuvat jokaikiseen rikokseen aina kadulle sylkemisestä aina sotatilannetta vastaaviin mellakointeihin. Tämän lisäksi lähes asiasta kuin asiasta on säädetty jonkinlainen laki, joten nämä kaksi asiaa aiheuttaa Mega-Cityssä sen, että käytännössä jokainen kansalainen on jonkin tason rikollinen. Kuvaavaa on, että tuomarit harrastavat toisinaan ratsioita kansalaiseten koteihin ja kun kansalainen sanoo ettei ole tehnyt mitään, vastaa Dredd: "Kukaan ei ole syytön kansalainen, tarkastamme vain syylisyytesi tason." Kuutio (kansalaisten rangaistuslaitokset ovat kooltaan pieniä kuutioita) heiluu varmasti.

Tämä herättääkin kysymyksen siitä millainen toleranssi yhteiskunnalla tulee olla säädöksiin. Mitä enemmän lakeja, sitä enemmän rikollisia, vaikka tietynlainen järkevä peruste saattaisi laille ollakin.

Erityisen hieno keksintö on yksi Dreddin päävihollinen, Judge Death, joka on eräänlainen henkiolento -tuomari. Deathin mukaan itse elämä on rikos. Miksikö? Koska kaikki rikokset ovat elävien tekemiä, niin tekemällä itse elämä laittomaksi, piennetään tuntuvasti muita rikoksia!

Lisää Dreddistä löytyy AD2000 -sarjakuvasivuilta. Kehotan rekistöröitymään sivuille, koska täältä löytyy mainioita strippejä (Metro ja Daily Star Dreddit) ja muutama pitempi tarina (Judge Dredd).

Demari ei sanele, mikä on porvari

2005-11-14T19:50:00.000+02:00

Tarja Halosen kampanjapäälikkö Markku J. Jääskeläinen syyttää Sauli Niinistöä älyllisestä epärehellisyydestä kampanjoidessaan vastakkainasettelun lopettamisesta. Niinistö sanoo tukevansa tarvittaessa Matti Vanhasta toisella kierroksella, koska hän on porvari.

Jääskeläinen erehtyy tässä pahasti. Hän olettaa vasemmiston mielipiteen porvarista (joka on aina eri henkilö kuin työläinen) olevan jonkinlainen ehdoton totuus, jota ei voisi kyseenalaistaa.

Jääskeläinen ei taida tuntea esim. kokoomuksen poliittisten ohjelmien historiaa, jossa usein on tavalla ja toisella vedottu myös työväkeen ja siltikin puhuttu porvarista. Kokoomuksen kielessä se tarkoittaa ennen muuta yritteliästä yksilöä riippumatta henkilön omaisuudesta tai yhteiskunnallisesta asemasta. 70-luvulla puhuttiin yleisesti työläisporvareista, jotka eivät sosiaismiin uskoneet silloinkaan.

Niinistön perusteissa tukea tarvittaessa Vanhasta ei siis ole mitään älyllistä epärehellisyyttä, koska se perustuu Niinistön omaan näkemykseen termistä porvari. Ihmiset mieltävät monia sanoja erilailla, siksi kannattaakin kuunnella useampien ihmisten mielipiteet sanan sisällöstä, ei ainakaan vain demareiden. ;-)

Porvarillisesta presidentistä keskustelua Hämeenlinnassa 25.9

2005-10-05T13:16:00.000+03:00

Järjestettiin Hämeenlinnassa reilu viikko takaperin porvarillinen presidenttikeskustelu, johon kutusttiin kepu- kd- ja rkp nuoret mukaan. Hämeen Sanomien toimittajaa ei saatu paikalle, mutta sanoivat että harkisevat julkaisemista jos itse kirjoitatte sellaisen. Noh, juttu ei mennyt läpi, mutta kun kerta kooste tapahtumasta kirjoitettiin, niin miksen sitä julkaisi sitä täällä.

Porvarinuoret tinkimättä yhteistyölinjoilla Hämeenlinnassa
Valmiita ollaan tarvittaessa jakamaan toisen ehdokkaan esitettä toisella kierroksella.

Sunnuntaina 25.9. kokoontui Hämeenlinnan Kansalliskerholle kolmatta kymmenettä porvaripuolueisiin kuuluvaa nuorta keskustelemaan tulevista presidenttivaaleista ja porvariyhteistyöstä toisella kierroksella. Hämeen Kokoomusnuorten järjestämän "Porvarit presidenttipelissä" -seminaarin paneelikeskustelussa porvarillisia nuorisojärjestöjä edustivat Suomen Keskustanuorten liittohallituksen jäsen Hanna Torvasti, Kokoomuksen Nuorten Liiton liittohallituksen jäsen Ilkka Viitanen, Suomen Kristillisdemokraattinuorten puheenjohtaja ja Suomen Kristillisdemokraattien varapuheenjohtaja Asmo Maanselkä sekä RKP:n nuorisojärjestön Svensk Ungdomin varapuheenjohtaja Minna Lindberg.

Vaihtelevaa porvariyhteistyötä 1950-luvulta nykypäivään

Seminaarin avasi Kokoomuksen Nuorten Liiton varapuheenjohtaja, Hämeen Kokoomusnuorten puheenjohtaja Antti Ahonen pitkällä historiallisella alustuksella porvaripuolueiden toiminnasta ja ajoittain esillä olleesta porvariyhteistyöstä presidenttivaaleissa 1950-luvulta tähän päivään. Yhteistyötä joidenkin porvarillisten ryhmien kesken on harjoitettu kaikissa presidenttivaaleissa, mutta hyvin harvoin kaikki porvaripuolueet yhdessä. Joskus porvariyhteistyö on muotoutunut lähes pakon edessä, kuten Urho Kekkosta valittaessa toista kertaa presidentiksi noottikriisin jälkimainingeissa vuonna 1962, joskus suuremmalla yhteisymmärryksellä. Porvariyhteistyön taso ja osapuolet ovat vaihdelleet paljon eri presidentinvaaleissa.

Presidentin roolista yhtäläisiä mielipiteitä

Tilaisuuden siirryttyä varsinaiseen paneelikeskusteluun kysyttiin aluksi porvarinuorten edustajien kantoja presidentin roolista nykypäivänä. Tärkeimmän vastuualueen presidentillä katsottiin yksimielisesti olevan ulkopolitiikka. Kun paneelin juontaja, Hämeen Kokoomusnuorten poliittinen sihteeri Antti Kökkö kysyi, ratkaisevatko presidentinvaalissa enemmän talous- vai arvokysymykset, katsoivat kaikki panelistit että arvokysymykset on parempi jättää puolueiden vastuulle.

Presidentin valtaoikeuksista keskusteltaessa panelistit, kokoomusnuorten Viitasta lukuunottamatta, suhtautuivat epäilevästi jäljellä olevien valtaoikeuksien riisumiseen presidentiltä ja presidentin roolin muuttamiseen pelkäksi edustushenkilöksi. Presidentin asema puolustusvoimien ylipäällikkönä jakoi mielipiteitä - kokoomus- ja keskustanuorten edustajat Viitanen ja Torvasti olisivat valmiita ottamaan ylipäällikkyyden pois, kristillisdemokraattien Maanselkä sekä Svensk Ungdomin Lindberg olivat varovaisempia muuttamaan valtaoikeuksia.

Toiseksi parhaan ehdokkaan nimessä vaihtelua

Seuraavaksi pureuduttiin oman puolueen ja toisten puolueiden ehdokkaisiin. Viitasen mukaan Sauli Niinistö on mies joka pystyisi herättämään keskustelua poliittista asioista ja patistamaan tarpeen tullen hallitusta toimimaan, mikäli hallitus tuntuu nukkuvan. Viitanen katsoi Niinistön valtavan kansainvälisen kokemuksen ja osaamisen mm. Euroopan konservatiivien entisen kattojärjestön EDU:n pitkäaikaisena puheenjohtajana ja Euroopan oikeistopuolueiden yhdistäjänä tekevän Niinistöstä pätevimmän ehdokkaan. Torvasti näkee Matti Vanhasen henkilönä, joka omaa Kekkosen tyylin neuvotella, sekä henkilönä joka huolella ottaa asioista selvää. Maanselkä näkee Bjarne Kalliksen isänmaallisena vaikuttajana, joka pitää riittävästi maanpuolustuskysymyksiä esillä, Lindberg puolestaan katsoo oman ehdokkaansa Henrik Laxin uskaltavan ottaa rohkeasti esille myös asioita, jotka jakavat mielipiteitä.

Kysyttäessä kakkosehdokkaan nimeä tuli niin paneelikeskustelijoilta kuin yli parikymmenhenkiseltä yleisöltäkin yksimielinen vakuutus siitä, että kaikki porvariehdokaat kelpaavat kakkosehdokkaana. Juontaja Kökön kysyessä toiseksi mieluisimman ehdokkaan nimeä kokoomusnuorten Viitanen kallistui Laxin, SU:n Lindberg Vanhasen ja keskustanuorten Torvasti Niinistön taakse. Kristillisdemokraattinuorten puheenjohtaja Maanselä totesi: "Toisella kierroksella tuen kyllä Niinistöä", jonka jälkeen lisäsi ettei laita Vanhasta tai Niinistöä paremmuusjärjestykseen, mutta pitää todennäköisenä että toisella kierroksella on Niinistö. Yleisössä olevien kokoomusnuorten mielipiteet toiseksi parhaasta ehdokkaasta jakautuivat Vanhasen ja Laxin kesken, hämäläiset keskustanuoret pitivät Niinistöä oman ehdokkaansa jälkeen parhaana vaihtoehtona.

Vilpitöntä porvariyhteistyötä toisella kierroksella

Kun panelisteilta kysyttiin halua lähteä toisella kierroksella jakamaan jonkun toisen puolueen porvariehdokkaan esiteittä ja tekemään käytännön vaalityötä oman ehdokkaan mahdollisesti pudottua, ei kenelläkään ollut vaikeuksia lähteä toisen porvarin taakse. Hanna Torvasti totesi että Suomen Keskustanuoret ovat tähän sitoutuneet virallista kannanottoa myöten. Asmo Maanselkä kertoi että kristillisdemokraattinuorilla on myös samanlainen virallinen kanta ja totesi että olisi itsekin valmis jakamaan Niinistön esitteitä toisella kierroksella. Myös Lindberg näki asian itsestään selvänä. Viitanen ei pystynyt kuvittelemaan mitään tilannetta, jossa ei tukisi Tarja Halosen vastaehdokasta, oli tämä kuka hyvänsä.

Hyvähenkinen paneeli päättyi yleisökysymykseen oman presidenttiehdokkaan parhaimmuudesta ehdokkaana oman puolueen vaikuttajien joukosta. Viitanen katsoi Niinistön ehdokkuuden olevan kuin todeksi tullut unelma ja Niinistön olevan kokoomukselle paras mahdollinen ehdokas. Myös Torvasti piti Matti Vanhasta parhaana mahdollisen ehdokkaana keskustapuolueelle. Asmo Maanselkä piti Kallista uskottavimpana ehdokkaana, mutta mainitsi Päivi Räsäsen toiseksi parhaana vaihtoehtona. Lindberg kertoi että RKP:ssä järjestettiin esivaali Laxin ja Eva Biaudetin välillä ja esivaalissa nuorisojärjestö SU, samoin Lindberg itse, tukivat Biaudetiä. Lindberg kuitenkin linjasi että myös RKP:n nuorisojärjestö on täysin rinnoin esivaalin voittaneen ehdokkaan takana.

SAK ja sen edut

2005-09-22T17:16:00.000+03:00

SAK sitten asettui tukemaan Tarja Halosta. Mikäpä siinä sinänsä, vapaa maa. Lisäksi järjestö haluaa nostaa äänestysaktiivisuutta, niinikään ok ja tietenkin suositeltava.

Paljon on tullut SAK:ta kohtaan kritiikkia sen kautta, että sen jäsenistössä on muitakin kuin demareiden ja vasureitten äänestäjiä. Tähän ollaan vastattu, että kyllä johdolla on kuitenkin oikeus asettua jonkin ehdokkaan taakse, jos se näkee sen järjestön eduksi. Sinänsä ihan loogista.

Koko homman outous kuitenkin piilee tässä:

Vaikka tiedossa on, että presidentti Halonen nauttii SAK:n jäsen- ja aktiivikunnan keskuudessa suurta luottamusta, on miljoonajäsenisen SAK:n jäsenkunnassa epäilemättä myös ihmisiä, jotka tulevat osallistumaan muiden ehdokkaiden vaalityöhön.

- Tämä on mielestäni pelkästään myönteinen asia, Matti Tukiainen toteaa. - Demokratian toteutumisen kannalta on tärkeää, että ihmiset aktiivisesti osallistuvat yhteiskunnalliseen toimintaan, esimerkiksi vaalityöhön.

Ahaa, siis ensiksi katsotaan, että Tarja Halonen vie järjestön etuja parhaiten eteenpäin, mutta jos joku jäsenistä meneekin tekemään vaalityötä jonkin toisen ehdokkaan puolesta, siis Halosta vastaan, on sekin ihan kiva juttu?

Äänestysprosentin noston puolesta kampanjoinnin ymmärrän, sinänsä että sillä halutaan ihmisiä aktivoitumaan, mutta raaka totuus vain kampanjoinnissa on se, että mitä enemmän porukkaa oman ehdokkaan takana ja mitä vähemmän vastustajan, sen parempi.

(Mikäli äänestysaktiivisuus -kampanja tulee mitenkään muistuttamaan viime eduskuntavaali -kampanjaa, niin enpä menisi sanomaan, että sekään olisi hirveän puolueeton.)

America - Fu*k Yeah!!

2005-09-21T19:45:00.000+03:00

Hetki sitten sain katsottua South Parkin luojien, uusimman (?) teoksen. Team America -World Police. Ei hitto, olenhan minä tästä arvosteluja lukenut, mutta kyllä täytti ja ylitti odotukset!

Jos joku ei leffan juonta tunne niin lyhyesti sanottuna kyseessä Team America -niminen USA:n iskujoukko joka pistää maailman terroristit kuriin. Homma on toteutettu Thunder Birds - nimisen vanhan tv-sarjan tyylisesti lagoilla liikutettavilla nukeilla. Huumori on tuttua South Park -tavaraa.

Fiksua vittuilua niin bushilaisille, kuin umpipasifistisille sodasta terrorismia vastaan.

Jonkin verran olen kyllä kuullut kritiikkiäkin leffasta. Muistelisin TV -maailmalehden leffakriitikon, Antti Lindqvistin, väittäneen tätä republikaaneija suosivaksi. Ihmettelen kyllä ettei Lindqvist näe leffaa syvemmin. Vaikka tysin suora vittuilu kohdistuukin umpipasifisteja kohtaan, niin vain hölmö ei näe kuinka leffan Team America parodioi toiminnassaan itseään.

Viisi tähtöstä. Tämä pitää ostaa DVD -hyllylleni. (Nyt oli vuokrassa)

Afrikan avusta, osa 2

2005-09-13T10:34:00.000+03:00

Kritiikki Afrikan kehitysapua kohtaan jatkuu. Aikaisemminhan kerroin kenialaisesta ekonomista, joka luojaan vedoten pyytää lopettamaan avun.

Nyt kritiikkiä esittää Timbron pääekonomisti, Fredrik Erixon. Hänen mukaansa apu tällä hetkellä pääasiassa vain pitää pystyssä korruptiota, jopa edistää sitä ja sitä käytetään vääriin paikkoihin, kuten juokseviin kuluihin, ei infran kehittämiseen. Jutun voi lukea täältä.

0,7%, 0,7%, 0,7%, 0,7%, 0,7%, 0,7%, tätä vain jaksetaan jankuttaa kaikissa köyhyyden vastaisissa tapahtumissa. Korruptiosta sitten mainitaan vain sivulauseessa, vaikka alkaa olemaan entistä enemmän selvää, että sen pitäisi olla toisinpäin. Koskahan järjestetään "korruptio v*ttuun kehitysmaista" -konsertti? Siihen jopa ostaisin varmasti lipun, vaikka ainoana esiintyjänä olisi Crazy Frog. ;-)

New Orleansin tuho - veroalennusten vika?

2005-09-03T09:19:00.000+03:00

Tämän päivän Hämeen Sanomissa oli Mika Horelli -nimisen toimittajan raportti New Orleansin tuhosta. Hän kertoo että poliitikot ovat vuosia kääntäneet selkänsä pahan tulvan uhalle:

Washingtonissa vaihtuivat hallitukset ovat kuitenkin yksi toisensa jälkeen kääntäneet selkänsä vajoavan ja osin alun perin merenpinnan alapuolelle rakennetun kaupungin auttamattomasti vanhentuneille pumppu- ja patojärjestelmälle.

Kuin pisteenä i:n päälle George W. Bush leikkasi ensimmäisellä virkakaudellaan merkittävän osan liittovaltion silloisesta rahoituksesta New Orleansin suojapatojärjestelmän uudistamiseen.Samoihin aikoihin hänen hallituksensa runnoi läpi miljardien dollarien verohelpotukset maan varakkaimille.

Dodii! Saatiinhan tässäkin syytettyä "uus"liberalismia ja sen ehkä pahinta asetta, veronalennuksia.

Tällainen vastakakinasettelu on pahimmanlaatuista populismia. Veronallennukset tehtiin koko USA:n talouden kohentamiseksi. Liikutaan pikkuisen eri tasolla kun puhutaan yhden investoinnin teosta yhteen kaupunkiin, kun taas toinen asia olisi talouden voiteleminen koko maassa (joka tuottikin tuloksia).

Koko kommentti on siis pelkkää jälkiviisastelulta varsinkin, kun Bush ei ole ollut ainoa poliitikko joka oli vähätellyt tulvan uhkaa.

Miksi muuten veronalennukset otettiin nyt syypääksi? Mitenkäs Irakin sotaan pistetyt rahat? Tai esim. koulutus-, terveys, maatalous- ja avaruusohjelmamäärärahat joita Bush niinikään on kasvattanut? Entäpä New Orleansin oma julkinen budjetti? Tai Lousianan osavaltion budjetti? Luulisi noista kaikilta tahoilta vähintään yhteensä löytyneen se 2,5 miljardia dollaria jokoa olisi tarvittu kestävän patojärjestelmän rakentamiseksi ihan niiden veronalennustenkin lisäksi.

Työn tekemisen mielekkyys

2005-08-26T14:56:00.000+03:00

Toisinaan kuulee niitä oikeistolaisia kommentteja, että työttömät eivät vain halua tehdä töitä. Vastaavasti vasemmisto taas haluaa kieltää tämän aika täydellisesti.

Itse en kovin mielelläni tuota oikeistoteesiä lausetta allekirjoita. Pikemminkin syytän systeemiä kannustamattomuudesta. Ratkaisuiksi esitän mm. verotuksen alentamista ja sosiaaliturvan muuttamista perustulon suuntaan. Tyypillisiä oikeistolaisia näkemyksiä nämäkin, vaikka onhan tuo perustulo ollut vihreilläkin esillä, kokoomusta jopa voimakkaampana. Tosin mainittakoon että Milton Friedman, yksi kuuluisimmista talousliberaaleista, on ollut yhden perustulomuodon, negatiivisen tuloveron puolestapuhuja.

Asia koki aika kovan uudelleenarvioinnin kun kävin Vasemmistoyhteen Ry:n kotisivuilla. Matti Viialainen kirjoittaa uusimmassa kolumnissaan:

Sailas peräänkuulutti tuttuun tapaansa pidempiä työuria molemmista päistä, lyhyempiä opiskeluaikoja ja myöhempää eläköitymistä. Miehen tuntien arvelen, että hän peräsi myös asennemuutosta. Ahkeruus ja työnteko olisi palautettava kunniaan. Niille henkilöille, joilta puuttuu töiden ohella myös työhaluja, olisi tarjottava porkkanan ohella myös jonkin kokoista keppiä.

Uutisvirrassa verkkokalvolle tarttui myös huomio, että Lappiin lakkoja poimimaan oli lennätetty väkeä jopa Thaimaasta asti. Savolaisethan tietävät jo vanhastaan, että mansikat ja vadelmat mätänisivät pelloille, elleivät ahkerat naiset Petroskoista ja muualta Itä-Euroopasta niitä poimisi. Vuosikausiin ei marjapelloille ole saatu omaa väkeä. Viljelijät ovat jo luopuneet yrittämästäkin.

Ulkomaalaisia poimijoita ei enää toivottavasti kohdella huonosti. Tänä kesänä ainakaan minulle ei tullut kuin yksi soitto. Siinäkin toivottiin vain järeämpiä otteita kohtuuttomaksi koetun 35 %:n verotuksen keventämiseksi. Soittaja oli oikeassa, sillä nämä työteliäät naiset maksavat jokaisesta poimitusta kilosta todellakin Suomeen verot ja työttömyysvakuutusmaksun.

Valtio maksaa sitten heiltäkin kerätyillä veroilla ja maksuilla korvauksia niillekin suomalaisille tai Suomessa asuville ulkomaalaisille, joille marjanpoiminta ei kesällä maistu. Erikoista, mutta totta.

En tiedä, ehkäpä siinä saattaa olla sittenkin totuuden siemen, ettei työttömille työ maistu. Marjanpoiminta kun ei suurta koulutustakaan vaadi.

Pakko nostaa Viialaiselle hattua, että uskaltaa näin sanoa. Suomen (ja muidenkin maiden) politiikassa kun tahtoo olla voittopuolisesti aina niin, että syytetään aina systeemiä (ei sillä etteikö syytä voisi olla kummassakin) ja esitetään jotakin lisää, eikä uskalleta kysyä olisiko ihmiset yksinkertaisesti laiskoja. Se kun on äänestäjien suututtamista.

Mietityttää kylläkin miten asiaan oltaisiin julkisuudessa suhtauduttu, jos tätä olisi esittänyt oikeistopoliitikko?

Poseeraa parempi maailma

2005-08-16T14:16:00.000+03:00

Tässä vapaakaupan kannattajille yksi ehdotus kuinka poseerataan parempi maailma. (Kuva Reilun Kaupan torilta Hämeenlinnassa 13.8)

(Joo, joo, kyllä minä tiedän, että ruma olen.)

Avoin yhteiskunta ja eri demokratiat

2005-07-30T19:52:00.000+03:00

Aiemmassa "Avoin yhteiskunta" -kolumnissani käsittelin libertarismia ja demokratiaa avoimen yhteiskunnan työkaluina. Tulin siihen tulokseen että demokratia on parempi. Vaan minkälainen demokratia? Käsittelen seuraavassa kolmea erityyppistä demokratiaa, kaksipuoluejärjestelmää, monipuoluejärjestelmää ja suoraa kansanäänestystä fallibilismin toteuttajina. Siitä toki voidaan olla eri mieltä onko nuo kaikki järjestelmät aidosti demokraattisia, mutta nyt käytän määritelmän kriteerinä karkeasti vain sitä, että yhteiskunnassa asioista ja/tai poliitikoista äänestetään.

Kaksipuoluejärjestelmä

Kaksipuoluejärjestelmässä on siis kaksi pääpuoluetta, jotka aika-ajoin vaihtelevat paikkoja. Politiikan sisältöön ei oppositiossa oleva puolue voi paljoakaan vaikuttaa, muuten kuin arvostelemalla sitä. Tällöin ei välttämättä synny kovin hyvää fallibilismia ainakaan politiikan toteutuksen aikana, koska vallassa oleva puolue voi täysin viitata kintaalla arvosteluun. Tosin tämä ei välttämättä ole huono asia sikäli, että tällöin nähdään puhtaasti yhden ryhmittymän aikaansaamat tulokset, joita voidaan seuraavissa vaaleissa arvioida kohtuullisen yksinkertaisesti, koska nähdään selvästi kuka on asiasta ollut vastuussa. Mikäli selviä positiivisia tuloksiakin näkyy (esim. jollakin poliittisella ohjelmalla saatu työttömyyttä laskettua) ei välttämättä siihen enää puututa, vaan siirrytään uuteen ongelmaan, kuten vaikkapa ympäristökysymyksiin ja väännetään peistä siitä. Jos taas työttömyys edelleen on huono lähtenee nykyinen politiikka vaihtoon. Näin ollen yritys ja erehdys -malli on toiminnassa koko ajan. Suurin ongelma tässä liittyy ehkä vaihtoehtojen vähyyteen, koska työttömyyden korjaamismalleja on useampiakin kuin kahta. Tosin, jos nuo molemmat kaksi ovat osoittautuneet heikoiksi ottavat todennäköisesti puolueet uusiakin ohjelmia käyttöön, mutta kohtuu hidasta tämä on.

Monipuoluejärjestelmä

Tyypillinen eurooppalainen demokratiahan on monipuoluejärjestelmä. Hallitukset koostuvat jonkinlaisista koalitioista joissa eri puolueet tekevät kompromisseja ajamistaan asioista hallituksessa. Tämä tukee fallibilismia hyvin siinä mielessä, että asioista keskustellaan ja esityksiä vertaillaan. Ongelmaksi tässä muodostuu kuitenkin kaksi asiaa:

Ensinäkään kompromissina syntynyt päätös ei välttämättä anna edes lupausta siitä mitä täysimääräisenä jokin teoria toteutuessaan se voisi tuottaa. Toisaalta se voi yhtälailla osoittaa myös ettei sinne suuntaan olisi pitänyt mennäkkään. Tämä johtaa suurempaan jossitteluun siitä, onko teoria ollut pätevä vai ei.

Toiseksi ongelman saattaa muodostaa se, että puolueilla voi olla hyviä ja huonoja esityksiä. Jos esimerkiksi hallituksen muodostaa kaksi puoluetta joilla kummallakin on yksi toimimaton ja yksi toimiva idea, saatetaan hallitusneuvotteluissa päätyä ohjelmaan jossa toteutetaan molemmat toimimattomat ideat eikä kumpaakaan toimivaa. Näin ollen toimivat ideat joutuvat turhaan huonoon valoon, koska puolue on kämmännyt jossain toisaalla.

Jokatapauksessa kompromissi ei tietenkään välttämättä ole aina huono ja saattaa jopa osoittautua parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Tämä ei ole kompromissin (fallibilismiin kohdistuvista) ongelmista huolimatta mikään pieni fallibilismin tukema asia. Monipuoluejärjestelmässä myös useampi puolue pystyy paremmin esittämään teorioitaan joka on fallibilismin kannalta tärkeää.

Suorat kansanäänestykset

Entäpä suorat kansanäänestykset? Se on mielestäni fallibilismin kannalta varsin riskialtis järjestelmä. Tällöin emme voi koskaan tietää millä tavoin kansa mielipiteensä on muodostaneet. Hehän voivat vai jääräpäisesti pitää mielipiteensä eikä edes vilakise vaihtoehtoihin. Toki kansan mielipiteet ovat toisinaan muuttuneet, jolloin voitaisiin puhua että he ovat tutkineet eri teorioita (poliitikkojen esityksiä), mutta tästäkään ei ole mitään varmuutta. Mielipiteen muutokseen kun voi vaikuttaa myös jokin irrelevantti seikka. Sitten myös on se ongelma, että kansa ei aina jaksa paneutua asioihin joista sen pitäisi päättää, eli jättää kokonaan äänestämättä. Käsittääksen esim. Sveitsissä jossa kansanäänestyksiä harjoitetaan paljon, on äänestämässä vain pienimmät aktiivisimmat ryhmät. Tilannetta voisi verrata siihen, että meillä eduskunnassa vain esim. 40 kansanedustajaa jaksaisi päättää asioista ja loput painavat aina tyhjää.

Summa, summarum, näin ollen näkisin että avoimen yhteiskunnan parhaaksi toteutukseksi tulisi olla jompikumpi edustuksellisista demokratioista. Niissä molemmissa kuitenkin näkyy parhaiten erilaiset teoriat joiden paikkansapitävyyttä jokainen voi itse miettiä. 100% suora demokratia ei tähän pysty. Itse kallistun eniten nykyiseen monipuoluejärjestelmään. Kuten aikaisemmin mainitsin, täydellistä avointa yhteiskuntaa ja fallibilismia ei voitane saavuttaa, mutta lähemmäksi sitä voidaan päästä. Minusta monipuolue- on sitä enemmän kuin kaksipuoluejärjestelmä.

Ps. Luin viikonloppuna Robert Jordanin kirjan Conan puolustaja. (Robert Jordan on kirjailija, joka on jatkanut Robert E. Howardin luomaa Conanin seikkailuja.) Jos kevyt populaarikirjallisuus kiinnostaa suosittelen tätä pokkaria jokaiselle oikeistolaiselle. Kirjassa mm. tullimuurit ovat köyhdyttäneet Belverus -nimisen kaupungin asukkaat (kaupan esteet ovat siis pahasta), globalisaatio (ulkomaisen tietotaidon tuonti) nähdään edistyksellisenä asiana ja realismista irrallaan oleville pasifisteille nauretaan. Lisäksi kirja sisältää aimoannoksen kunnon äijäilyä. :-)

Globalisaatiota vai kansainvälisyyttä?

2005-07-29T19:34:00.000+03:00

Mitä eroa on globalisaatiolla ja kansainvälisyydellä? Itse en näe oikein mitään, mutta kansanedustaja Kirsi Ojansuun (vihr.) mielestä jotakin eroa on.

Tiistain (26.7) Hämeen Sanomissa oli juttu Pirttikosken kesäteatterissa pyörivästä Aikuisten oikeesti globaaleja -näytelmästä, jota Ojansuu oli katsomassa ja antamassa kommentteja näytelmästä ja globalisaatiosta. Kansainvälisyydestä ja globalisaation erosta hän mainitsee seuraavaa: "Kaikki ulkomaihin liittyvä mielletään helposti globalisaatioon liittyväksi. Esimerkiksi eri maissa asuvien vanhempien huoltajuuskiista on mielestäni kansainvälistymistä eikä globalisaatiota."

Itseäni ruvetti naurattamaan tuo lause. Jos globalisaation suomentaa se on maapalloistuminen. Enää ei eri valtioiden rajat määrittele ihmisen elämää niin paljoa kuin ennen, vaan ihminen voi olla tekemisissä eri tavalla eri valtioiden kanssa. Tätä on huoltajuuskiistat, cd -levyjen ostot amerikasta, sijoittaminen eri maihin jne.

Yleensä globalisaatio mielletään tarkoittavan vai taloudellisia asioita. Näin ollen tuosta yllä luottelemistani asioista vain kaksi viimeistä olisi ikäänkuin globalisaatiota, mutta miksei ensimmäinen? Sen voi jopa tulkita taloudelliseksi asiaksi. Mihin maahan ihminen menee rakentamaan hyvinvointia? Kuten huomataan, ei se talous niin irrallaan ihmisen elämästä ole ja tarkoittaisi voi ostoa ja myyntiä.

Pieni sisäineni salaliittoteoreetikko voisi tässä vaiheessa heittää, että Ojansuu haluaa välttää globalisaatio -sanankäyttöä asioissa joissa vihreät ovat erityisen profiloituneita, kuten erilaisten elämismallien, mukaanlukien kansalaisuuksien ylittävien suhteiden puolestapuhujina. Globalisaatio kun pitäisi yleisesti vihreiden mielestä tarkoittaa vain jotakin joka pitäisi laittaa "ojennukseen" tai "hallittavuuteen" julkisen vallan toimesta. Jos globalisaatio tarkoittaisi ihmisten kansalaisuuksien ylittäviä suhteita, niin silloinhan nekin pitäisi laittaa "hallintaan", jota vihreät eivät varmasti hyväksyisi.

Mutta tuskinpa kai sentään...

Avoin yhteiskunta ja libertarismi

2005-07-25T11:28:00.000+03:00

Olen vannoutunut Karl Popperin ihailija. Avoin yhteiskunta (ks. myös fallibilismi) on mielestäni paras yhteiskuntajärjestelmä, vaikka tuolla käsitteellä usein puhutaan jonkinlaisesta utopiasta, järjestelmästä jossa kaikilla menee uskomattoman kivasti.

Olen kuitenkin miettinyt melko paljon sitä mikä on paras järjestelmä toteuttaa avoin yhteiskunta. Itse olen päätynyt liberaaliin demokratiaan, mutta onko niitä muitakin vaihtoehtoja? Kommunismi ei ainakaan, koska se tuhoaa täysin yhden mahdollisuuden, yksityisen omistuksen teorian ja käytön ongelmien ratkaisijana. Kuinkas sitten toinen "ääripää" libertarismi? Sen kanssa asia ei olekkaan yhtä helppo.

Libertarismi FAQ:in mukaan myös libertaari yhteiskunta voi olla yksi avoimen yhteiskunnan toteutustavoista. Lainaus sivulta:

"Perinteisesti on katsottu, että avoimelle yhteiskunnalle ovat tyypillisiä vahva ja monipuolinen kansalaisyhteiskunta, ihmisoikeuksien kunnioitus, demokraattisesti valittu hallinto, vallan hajauttaminen ja laillisuusperiaate. Toisin sanoen, että avoin yhteiskunta on liberaalidemokratia. Avoimen yhteiskunnan takana vaikuttava epistemologia on kuitenkin täysin yhteensopivaa myös tiukemman libertaarin yhteiskuntaihanteen kanssa. Vain yhteiskunnallista kehitystä välittävässä mekanismissa on eroa—libertarismissa luotetaan laajemmin yksityisen talouden ja kansalaisyhteiskunnan rooliin yksilöiden mielipiteiden välittäjänä ja yhdistäjänä, kun liberaalidemokratia taas korostaa kansanvallan merkitystä."

Lihavoitu kohta laittaa miettimään. Onko avoimen yhteiskunnan perusedellytys kansanvalta? Jos ruvetaan vaikkapa miettimään vaikkapa tulonsiirtojen tarpeellisuutta ja tullaan fallibilisesti siihen johtopäätökseen, että ainakin jossain määrin niitä tulisi toteuttaa valtion verotuksen kautta, kuin vain luottamalla yksityiseen avustukseen, niin perustuslaillinen libertarismi ei ole kovin hyvä avoimen yhteiskunnan toteuttamismuoto. Näin ollen (liberaali) demokratia on järkevämpi vaihtoehto. Libertaari voisi tässä kohtaa sanoa, että kyllähän libertarismissa ihmiset voivat perustaa vapaaehtoisia alueita, jossa harjotettaisiin kollektiivisia tulonsiirtoja, mutta kyse onkin siitä, että jospa havattaisiinkin, että sittenkin kollektiivinen pakottaminen tulonsiirtoihin on parempi malli, kuin vapaaehtoisuus.

Toisaalta, kollektiivinen sääntely demokratian kautta voi yhtälailla sekin tukahduttaa avoimen yhteiskunnan ideaa, koska jos vaikkapa kiellämme yrittämisen tai säännöstelemme sitä toimimaan juuri kollektiivisten käskyjen mukaan, tuhoamme yksittäisen henkilön mahdollisuuden etsiä itse parhaimmaksi katsomaansa yrittämismallia yrityksen ja erehdyksen kautta. Tältä kannalta juuri libertarismi olisi avoimen yhteiskunnan kannalta parempi idea.

Itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että ehkäpä sittenkään avoimen yhteiskunnan ideaa ei voida toteuttaa täysin. Sen takia näen liberaalin demokratian ehkä hiukan parempana tapana päästä lähemmäksi avointa yhteiskuntaa, koska se sisältää teoreettisen mahdollisuuden toteuttaa myös libertarismia.

Ossi rulettaa

2005-07-18T11:13:00.000+03:00

Jotkin Ozzy Osbournen biisit ovat kyllä hiton hienoja lyyrikoiltaan:

I Don't Wanna Change the World

Tämä saa vain hymyilemään. Kuka hitto on kukaan minulle sanomaan olenko syntinen vai en? Varsinkin toinen säe on aika nokkela ja sitä voisi käyttää niille uskontohihuleille jotka tulevat tyrkyttämään uskontoaan:

Tell me I'm a sinner I got news for you
I spoke to God this morning and he don't like you
For telling all the people the original sin
He says he knows you better than you'll ever know him

Uskon asioissa ei kai voi sanoa mitä Jumala oikeasti on mieltä asioista. Se on uskon varassa. Biisin kertosäekin on hieno, vaikka muutoksia maailmaan haluaisinkin. Jotenkin se vaan erättää kysymyksen siitä kuinka meidän tulee kunnioittaa toisen ihmisen tapaa elää.

Rock and Roll Rebel

Tästä tulee libertarismi mieleen aika vahvasti. Vaikken libertaari olekkaan, niin se kuiten herättää mielestäni varsin hyvän kysymyksen, siitä kuinka meidän tulisi ajatella yhteiskuntaa.

They live their lives of fear and insecurity
And all you do is pay for their prosperity

Breaking All the Rules

Minusta tämä on hieno muistutus siitä, että tulee olla avoin kaikille uusille kysymyksille ja näkökulmille. Sääntöjä ei tule ajattelussa olla, koska ne vain estävät kehitystä.

Your head's so full of things,
So set your mind free of them,
I'm breaking the rules

Auta Afrikkaa, sano ei kehitysavulle

2005-07-17T18:03:00.000+03:00

Saksalainen Spiegel lehti haastattelee kenialaista ekonomistia, James Shikwatia ja kysyy häneltä mielipidettä kehitysavusta ja sen nostoaikeista G8 kokouksen hedelmänä. "Luojan tähden, lopettakaa apu" vastaa Shikwati.

Hänen mukaansa esim. ruoka-apu ja vaateapu tuhoavat paikallisen tuotannon näiltä aloilta, koska paikalliset köyhät tuottajat eivät voi vastata siihen kilpailuun, jossa samoja tuotteita tulee jostakin ilmaiseksi. Tehdään siis karhunpalvelus väestölle ja ajetaan ne kierteeseen pyytämään koko ajan uutta apua, kun paikallisilta tuottajilta katoaa pohja pienimuotoisilta yrityksiltään. Lisäksi apu tahtoo aina mennä korruptoituneiden hallitsijoiden kannatusalueille.

Jotain tämmöistä olen aikaisemmin kuullutkin ja epäillyt. Johan Norberg kertoo kirjassaan Globaalin kapitalismin puolustus, että Afrikka on saanut 60 -luvulta asti kuusinkertaisen määrän kehitysapua, kuin mitä Saksa sai Marshall -apua toisen maailmansodan jälkeen. Saa siis miettiä mihin ne rahat ovat menneet. Nordberg ei kuitenkaan torju sataprosenttisesti kehitysapua, vaan sanoo sen voivan auttaa yhdessä vapaakaupan kanssa.

Mikäköhän olisi sellainen hyvä kehitysapu? Taannoin luin Suomen Kuvalehdestä Keski-Aasiassa toimivasta köyhien pankista joka antaa pieniä ja halpakorkoisia, mutta tärkeitä lainoja niitä tarvitseville heidän pienimuotoisen elinkeinonsa perustamaiseksi. Tulokset olivat melko lupaavia ja erityisesti hyötyjinä olivat naiset, joiden sosiaalinen asema on yleisesti kehitysmaissa heikompi kuin miesten. Voisikohan kehitysapurahoilla tehdä tälläisen pankin Afrikkaan?

Lisäys ja korjaus:

Köyhien pankista löytyi juttu Vapaasana.net:ssä Toisin kuin muistin, korko onkin hieman korkeampi kuin tavallisissa pankeissa. (Lienee aika luonnollista, kun vakuuksia ei ole)

Vihreät ja talous

2005-07-16T20:25:00.000+03:00

Sainpa tuossa mökilläni ollessani luetuksi Osmo Soininvaaran pari kuukautta vanhan kirjan, Vihreät ja talous. Kirja on melko nopeasti luettava satasivuinen teos ja on ladattavissa Soininvaaran kotisivuilta.

Kirja käsittelee vihreiden suhdetta talouskysymyksiin ja yrittää vastata kysymykseen onko vihreät oikealla vai vasemmalla. Näppärästi kolmossivulla asia ilmaistaan kysymyksellä ”oikealla, vasemmalla vai edellä?” Tästä varmaan jäikin vihreiden puheenjohtajakiertueella tullut hienon kuuloinen hokema, että ”vihreät eivät ole oikealla tai vasemmalla, vaan edellä.” Niinpä niin, kivalla sanaleikittelyllä saadaan oikeisto ja vasemmisto kuulostamaan joltakin vanhalta ja vihreät toisivat sitten jotain todella uutta ja hienoa. Eikö ilmaisu ”poliittinen keskusta” ole riittävän seksikäs? Hauskana juttuna voi todeta, että myös Itävallan tunnetulta äärioikeistolaiselta Jörg Haiderilta kysyttiin kerran onko hän äärioikeistolainen. Vastaus oli, että ”en ole oikealla enkä vasemmalla vaan edellä.” Vihreän Liiton itävaltalainen veljespuolue ei siis taidakaan olla paikallinen vihreä puolue, vaan jokin muu... ;-)

Kirja on kuitenkin ihan mielenkiintoinen opus ja itsekin kokoomuslaisena kannatan monia kirjan esittämiä asioita mm. haittaveroja saasteille, perustuloa ja luonnollisesti kohtalaisen hyväksyvää ja avointa suhtautumista kuntien ostopalveluihin. Moni asia herätti kyllä kirjassa ajatuksia, niin myönteisiä kuin kielteisiä ja jotain niiden väliltä. Tässä muutamia:

1. Erittäin ilahduttavasti hän ottaa taloustieteen esille kirjansa alussa ja kritisoi vasemmistoa populismiin vajoamisesta talouskysymyksissä. Kuten Soininvaara toteaa, taloustiede ei ole mitenkään oikeistolaista sen enempää kuin vasemmistolaistakaan, vaan pyrkii vastaamaan vain siihen miten erilaiset valtion interventiot vaikuttavat talouden toimintaan, miten kysyntä ja hinnat muodostuvat jne. Teorioita on useita kuten vähän kaikissa eri tieteissä. Totuutta kun voidaan vain lähestyä, sitä ei voi saavuttaa, ainakin jos on Karl Popperiin uskominen. Tosin hieman etäiseksi jää se, mikä on oikeiston esittämät ”välttämättömyydet” joita Soikan mukaan oikeisto virheellisesti johtaa taloustieteissä. Hän ei niitä kovin suoraan mainitse.

2. Soinivaara sanoo vihreiden vastustavan kapitalismia, mutta kannattavan puolueen pientä vähemmistöä lukuun ottamatta markkinataloutta. Ajatus kuulostaa minusta ristiriitaiselta. Kapitalismilla nyt yleensä tarkoitetaan yksityiseen omistusoikeuteen nojaavaa talousjärjestelmää jossa tavaroiden palveluiden yms. vaihto tapahtuu kaupalla. Kovinkaan puhdasta markkinataloutta ei synny ilman kapitalismia. Miksi käydä kauppaa jos vain jokin yksi organisaatio omistaa kaiken? Kapitalismilla Soinivaara sanookin tarkoittavan ”ryöstökapitalismia”, jossa pääoman omistajat liittoutuvat valtion kanssa etujensa puolustamiseen muiden kustannuksella. Tämä ei minusta taas ole mitään kapitalismia, vaan suunnitelmataloutta. Jos joku minua rikkaampi henkilö tekee valtion kanssa diilin, joka pakottaa minut mielivaltaisesti maksamaan jotain tai kieltää minua harjoittamasta ammattia tai yritystä, niin silloinhan kyse on toisen omaisuuden ja itsensä määräämisen loukkauksesta, joka nimenomaan pitäisi olla hyvin kiellettyä kapitalismissa. Kuten Johan Nordberg kirjassa Globaalin kapitalismin puolustus toteaa: ”Kapitalismilla en tarkoita ensisijaisesti yksityisomistukseen pohjautuvaa ja sijoituksia mahdollistavaa talousjärjestelmää, nuo asita voi olla hyvin mahdollisia suunnitelmataloudessakin. Tarkoitan liberaalia markkinataloutta, jossa vapaa kilpailu perustuu oikeuteen käyttää omaisuuttaan, oikeutta käydä kauppaa, tehdä sopimuksia ja perustaa yrityksiä. Kapitalistit ovat vaarallisia kun he eivät käyttäydy kapitalistisesti, vaan liittoutuvat valtion kanssa. ”

3. Hieman tarkoitushakuisesti Soinivaara toteaa, että tuskin edes kokoomus kannattaa ryöstökapitalismia. No shit, kokoomus kun ei oikein millään mittarilla ole mikään yltiökapitalistinen puolue. Koko historiansa ajan sillä on ollut yhtenä tärkeänä asiana sosiaalinen vastuu heikommista vaikka vasemmisto perinteisessä retoriikassa muuta väittää. Mitähän vihreät tykkäisivät, jos joku rupeaisi kauhistelemaan Linkolan ekofasismia ja toteaisi loppuun, että tuskin edes vihreät sitä kannattavat. Vihjailevaa? Kyllä.

4. Käsitellessään saasteista aiheutuvien haittaverojen oikeistolaisuutta ja vasemmistolaisuutta, hän toteaa aivan oikein sen olevan teoriassa oikeistolaisempaa kuin säännöstelyyn turvautuvaa vasemmistolaisuutta. Kuitenkaan hän ei kovin suoraan myönnä vihreiden olevan enemmän oikealla kuin vasemmalla tässä asiassa, vedoten perinteisen oikeiston, lähinnä kokoomuksen ympäristöverojen vastustamiseen. Jos näin on, niin voisiko sanoa vihreiden nyt vain olevan tässä oikeasti oikeammalla kuin kokoomus? Haittaverot kun ovat, kuten Soinivaara sanoo hintamekanismin hyväksikäyttöä (porvarillista) ja toisaalta, saasteet voidaan hyvin lukea omaisuuden loukkaukseksi, jota oikeistolainen ei hyväksy. Sinulla on tehdas joka saastuttaa pohjaveden ja siten minun juomaveteni, totta hitossa olet korvausvelvollinen! Itsellä ei ainakaan kokoomuslaisena ole mitään haittaveroja vastaan. Saastuttaja maksakoon, se on sitä yksilön vastuuta.

5. Jonkinlaista ristiriitaa ilmenee Soinivaaran aluksi valittelevasta esimerkki Virtasesta joka potkitaan nykyään pihalle yrityksestä kun hänen tuottavuutensa on heikko. Stressi ja pelko työnteossa lisääntyvät julmassa markkinataloudessa jossa pitää vain kilpailla. Myöhemmin Soinivaara kuitenkin puhuu kirjassaan siitä kuinka matalapalkka-alojen palkat voivatkin olla pienet, mutta myös verotuksen tulisi olla todella pieni. Eli Soininvaara myöntää jälkikäteen sen, ettei ole mitään järkeä maksaa vähän tuottavalle työntekijälle isoa palkkaa vaan että se voisikin olla pieni jos, verotus vain olisi kohtuullinen.

6. Globalisaatiota analysoidessaan Soininvaara puhuu myönteiseen sävyyn vapaakaupasta joka minua toki lämmittää. Hän aivan oikein toteaa tämän tuottaneen mm. Kiinassa ja Intiassa vaurautta ja toteaa samalla että: ”Jos kehitysapu olisi tuottanut tämän tuloksen, toitottaisimme sitä kaikkialla loistavana saavutuksena.” Erittäin hyvä huomio. Huolensa hän kohdistaa ”race to the bottom” – teoriaan jossa maat alkavat kilpaa laskemaan työsuojeluaan, palkkojaan yms. että saataisiin maahan edes joku yritys työllistämään nälkäpalkalla. Tätä teoriaa on usein esitetty, mutta en ole oikein missään sitä nähnyt. Esimerkiksi Etelä-Korea oli alkuaikoinaan todellinen halpatuotanto maa, mutta nyt lähes yhtä vauras kuin länsimaat. Jos ”race to the bottom” teoria olisi toteutunut niin, elintason kasvunhan olisi jossain vaiheessa pitänyt pysähtyä. Yrityksiä kun kiinnostaa tuottavuus ja sitä ei aina synny palkkoja ja työoloja alentamalla.

7. Soininvaara on oikeilla linjoilla siitä, että jos haluamme kolmansiin maihin parempaa elintasoa tuovaa työtä, ei meidän kannata ruveta palkkoja keinotekoisesti suurentamaan. Se karkottaa vaurautta tuovat investoinnit. Kuitenkin hän haluaisi säädöksiä työoloihin. Eikös tässä ole ristiriita? Saman laillahan ne työolojen kohentamiset ovat kuluja kuin palkatkin. Soininvaaran mukaan investointien tuoma vauraus ei nosta riittävän nopeasti työoloja. Itse olen asian suhteen hieman optimistisempi, mutta mikäli työolojen parantumista halutaan vauhdittaa, voitaisiin harkita vaikkapa kehitysapurahojen käyttämistä niihin. Nämä eivät ole kuluja yrityksille.

8. Käsitellessään kysymystä lapsityövoimasta, tuli minulle ensiksi ajatus, että onko Soininvaara todellakin yksinkertaistamassa kysymystä muotoon ”lapsityövoima on pahasta, piste.” Fiilis oli kova kun hän monta kertaa mainitsi lapsityövoiman vitsauksena kehitysmaissa. No onneksi hän myöhemmin totesi aivan oikein, että vaihtoehtona työnteolle esim. tehtaissa noille lapsille on tonkiminen kaatopaikoilla jonkin hyödyllisen toivossa. (Tai monesti prostituutio) Hän toteaa ihan oikein, että tehdaskaan ei ole lapsille se oikea paikka, vaan koulu. Tosin hän haluaisi kehitysmaissa mentävän ”suoraan hyvään maailmaan.” Itse olen tuohon asiaan hieman skeptisempi, koska en usko että köyhät kehitysmailla olisi riittävästi varaa tulonsiirtoihin lapsille koulua varten. Länsimaatkaan eivät lapsityövoimasta päässeet ensisijaisesti kielloin, vaan siksi että niillä oli siihen varaa.

9. Pieni epäilys on, että Soininvaaralla heilui hieman korvat, kun hän vähätteli turkistarhoihin iskuja tekevien kettutyttöjen osuutta puolueessaan ja sanovan, että kyseiset henkilöt löytyvät lähinnä vasemmistoliitosta. Vasemmistoliiton houkuttelevuutta kettutytöille ja -pojille en epäile, mutta veikkaan että kyllä niita vihreistäkin kohtuu helposti löytynee. (Vähemmistössä toki)

10. Erittäin mielenkiintoisana maaseutua elävöittävänä elantona hän mainitsee energiakasvien viljelyn, kuten ruokohelpin, joka tuottaa kirjan mukaan hehtaaria kohti energiaa saman verran kuin kolme tonnia öljyä. Mielenkiintoinen ehdotus ja mikäli kasvi todella on noin hyödyllinen niin tietysti tuen sitä täysin.

11. Kirjan lopulla Soininvaara ennustaa melko ruusuista kuvaa, kuinkas muuten, tulevaisuudesta jossa vihreiden tavoitteet olisivat toteutuneet. Jotkin asiat kyllä itseäni hiukan epäilyttävät:

a. Riadin sopimus vuonna 2012 jossa maat pistävät kaikkia maapallon luonnonvarat kansainväliseen omistukseen josta jokainen maa voi ostaa itselleen osuuksia. Kuinkahan tähän suhtautuvat maat jotka ovat melko omavaraisia tärkeimpien luonnonvarojen suhteen. Suoraan vaan luovutetaan huutokaupattavaksi? Tuskin..

b. Pohjois-Korea kuulemma sortuu Soininvaaran mukaan vuonna 2009. Niin hienoa kun se olisikin, epäilen asiaa toteutumista näin nopeasti vahvasti. Uskoisin myös että, sortuessaan Pohjoinen pyrkisi yhdistymään Etelä-Korean kanssa, mitä Soininvaara ei mainitse.

c. Ben Zyskowicz on kuulemma vielä kokoomuksen eduskuntaryhmän pj:nä vuonna 2014. On tainnut Soininvaaralta mennä ohi, että Zysse on sanonut jättäytyvänsä hommista tämän vuoden jälkeen. Mitä tulee ”kateusveroon” jota ilmaisua Zysse kuulemma aikoo käyttää kymmenen prosentin lisäverosta yli 80 000 vuodessa tienaavilta, muuten tuolloin vallitsevan 35 prosentin tasaveron lisäksi, niin enpä usko. Zyskowicz on itse sanonut hyväksyvänsä nykyisenkin progressiivisen tuloveromallin. Sinänsä olisi kyllä hienoa jos verotus tuon malliseksi tulisi, kuten myös perustulo olisi kiva juttu.

Sellaista tällä kertaa. Suosittelen siis kirjan lukemista ihan vain tiedon vuoksikin, mitä Vihreän liiton johtavin talousihminen taloudesta ajattelee. Kritiikki on kuitenkin luonnollisesti hyvä pitää päällä, kuten aina. Kirja kun on ensisijaisesti mainospuhe vihreiden tavoitteista, kuin objektiivinen analysointi.

What is best in life?

2005-06-17T20:34:00.000+03:00

Olen noin puoli vuotta lueskellut käsittääkseni maailman ensimmäistä fantasiakirjallisuutta, eli Conania ja koukkuun olen jäänyt. Nuorempana luin ahkeramminkin fantasiakirjallisuutta, mutta jossain vaiheessa se jäi. Nyt se on palannut Conanin muodossa, mutta kiinnostus ei kohdistu fantaisiaan vaan yhteiskunnalliseen kantaaottavuuteen.

Conanin luojaa, Robert E. Howardia kuulee toisinaan kutsuttavan fasistiksi, joka näkyy hänen Conan hahmossaan. Tämä johtunee siitä, että Conan on väkivahva miekkamies joka ratkaisee ongelmat miekalla brutaalisesti. Pasifismia ei tässä kirjallisuudessa arvosteta. Itse kuitenkin näen Conanin enemmän individualismin ylistyksenä.

Conan on barbaari Cimmerian kolkosta maasta, joka seikkailee sivistyneessä maissa, milloin varastaen, milloin toimien palkkasoturina. Monesti tarinoissa alleviivataan, kuinka kuninkaat ja kuningattaret vain harrastavat erilaista juonittelua valtansa pönkittämiseksi, kuinka jotkut ylimykset luulevat olevansa kaikkivoipia aatelisuutensa takia, kuinka he lepertelevät tyhjää diplomatiaa toistensa kanssa ja kuinka alamaiset sokeina heitä palvovat unohtaen itsensä ja omat toiveensa ja halunsa. Myös eri kansojen jumalat ovat usein esillä ja uskontokin on toisinaan kansojen kurjuuden aihe.

Conan on barbaari, kun hän taistelee hän taistelee, koska siitä maksetaan, eikä minkään kuninkaan kunnian takia, kun varastetaan niin sitten varastetaan oman halun mukaan, kun juhlitaan pidetään hauskaa eikä jakseta sivistellä tai käyttäydytä korrektisti, naiset ovat nautinto siinä missä olutkin, ei siinä mitään tunteita tarvita. Monesti Conan on sanonut rakastavansa elämää ja sen hän tekeekin. Nautinto on syy elää ja kun nautintoa haetaan tullaan vahvemmaksi koettelemusten kautta. Oikeastaan koettelemus on jo nautinto. Conanille ei tulla sanomaan miten hänen kuuluisi elää.

Conan on kuitenkin sanansa mittainen mies. Jos hän jotakin vannoo hän sen myös pitää. Lait ovat turhia, koska eihän ne loppupeleissä ketään mihinkään pakota. Ainoa mikä jotain merkitsee on ihmisen oma rehellisyys.

Ateismin kunnioitustakin löytyy. Conanin jumala on Crom, joka ei puutu kuolevaisten asioihin, joten Conan saa itse päättää miten hän elää. Hän ei tuhlaa aikaansa palvontamenoihin joissa pitäisi uhrata jotakin aineellista milloin miellekin jumalalle, ettei tämä suuttuisi. Häntä odottaa kuoleman jälkeen vain Cromin kylmä ja kolkko valtakunta. Sen takia hän keskittyy elämään. Eipä eroa Cromiin uskova paljoakaan ateistista.

Juuri nämä asiat tekevät mielestäni Conanista selkeästi individualistin kuin fasistin. Fasisti huutaa sokeana uskollisuuttaan jotakin asiaa tai henkilöä kohtaan ja on valmis sen takia luovuttamaan verta. Conan lähinnä käyttää omaa voimaansa välineenä, joskin lähes aina.

Conan myös kruunaa itsensä kuninkaaksi elämänsä aikana. politiikassaan hän selvästi edustaa oikeistoliberaalia linjaa. Tämä tulee tyylikkäästi esiin kun hän on vihollisvaltioiden kuninkaiden
vankina: "Kun saavuin Aquiloniaan valtakunta oli teidän kaltaisenne sian kourissa ja hänen sukunsa hallituskausi ulottui tuhat vuotta taaksepäin. Ylimysten sodat olivat repineet maan
hajalle ja kansa nääntyi sorron ja verotuksen ikeen alla. Nykyään yksikään ylimys ei uskalla kohdella vähäisintäkään alamaistani huonosti ja verotus on keveämpää kuin missään
muualla maailmassa." Valtioon ei siis tule luottaa jonkin onnen takaajanan ja sokea toisen nöyristely on typerää.

Näiden pohjalta pidän siis Conania selvästi enemmän individualistina kuin fasistina. Fasisti huutaa uskolisuuttaan voimakkaalle esimiehelleen ja haluaa olla vahva ja on valmis käyttämään kovaa väkivaltaa johtajansa puolesta. Conan lähinnä käyttää väkivaltaa vain välineenä sille että hän voi nauttia elämästä.

Howard kirjoitti Conania monta novellia ja itsekkään en ole kaikkia niitä ole itsekkään lukenut. Jos Conan kiinnostaa voi alkajaisiksi etsiä vaikka divarista Jalavan uudelleen julkaisema Conan Cimmerialainen (2001), joka sisältää viisi Howardin Conan novellia. Kirjastosta löytyy myös varmasti joitakin Howardin novellikokelmia. Conania on myös ilmestynyt sarjakuvana paljon aina 70 -luvulta lähtien eikä niissäkään Conanin olemus juuri erilainen ole. Tosin 80- ja 90 -luvun Marvel-Conanit ovat ehkä hiukan enemmän puhdasta fantasiaa. Tällä hetkellä lehtihyllyistä löytyy uutta, Dark Horse Comics:in Conan Barbaaria, josta on ilmestynyt jo kaksi numeroa. Erittäin tyylikästä niin asenteellisesi kuin taiteellisesti. Suosittelen.

Conanista on myös kaksi elokuvaa, Conan Barbaari vuodelta 1982 ja Conan Hävittäjä vuodelta 1984 (muistaakseni). Jälkimmäisellä voi heittää vesilintua, mutta ensimmäinen on todella mainiota voiman ylistämistä. Tämä leffa edustaa kyllä aika tyylipuhdasta fasismia, mutta oikein asennoitumisella siitä nauttii jokainen. Elokuvan ohjaaja John Milius osaa asiansa. Niin ja onhan pääosanesittäjänä Kalifornian kuvenööri, eli Iso-Arska, joskin tässä hänen uskomattoman maskuliininen muskelimaisuutensa ei herätä hilpeyttä. Kirjoitukseni otsikko on tuosta leffasta. Vastausta siihen en anna, mutta sen kerron, ettei parasta elämässä ole ainakaan avoin niitty, villi hevonen ja tuuli hiuksissasi...

Tästä tämä alkaa

2005-06-17T19:13:00.000+03:00

No niin, kun niin moni muukin, niin miksen minäkin. Tästä alkaa minun blogini. Aiheina tulee olemaan mitä todennäköisemmin politiikka suurimmalta osin, järjestötyö kokoomusnuorissa ja ajattelin minä joskus jotain sanoa populaarikulttuuristakin (leffat, musiikki, kirjallisuus jne).

Jonkin aikaa menee, että saan blogin ulkoasun täysin sellaiseksi kun haluan, en ihan kaikkea vielä handlaa.