What is best in life?

Olen noin puoli vuotta lueskellut käsittääkseni maailman ensimmäistä fantasiakirjallisuutta, eli Conania ja koukkuun olen jäänyt. Nuorempana luin ahkeramminkin fantasiakirjallisuutta, mutta jossain vaiheessa se jäi. Nyt se on palannut Conanin muodossa, mutta kiinnostus ei kohdistu fantaisiaan vaan yhteiskunnalliseen kantaaottavuuteen.

Conanin luojaa, Robert E. Howardia kuulee toisinaan kutsuttavan fasistiksi, joka näkyy hänen Conan hahmossaan. Tämä johtunee siitä, että Conan on väkivahva miekkamies joka ratkaisee ongelmat miekalla brutaalisesti. Pasifismia ei tässä kirjallisuudessa arvosteta. Itse kuitenkin näen Conanin enemmän individualismin ylistyksenä.

Conan on barbaari Cimmerian kolkosta maasta, joka seikkailee sivistyneessä maissa, milloin varastaen, milloin toimien palkkasoturina. Monesti tarinoissa alleviivataan, kuinka kuninkaat ja kuningattaret vain harrastavat erilaista juonittelua valtansa pönkittämiseksi, kuinka jotkut ylimykset luulevat olevansa kaikkivoipia aatelisuutensa takia, kuinka he lepertelevät tyhjää diplomatiaa toistensa kanssa ja kuinka alamaiset sokeina heitä palvovat unohtaen itsensä ja omat toiveensa ja halunsa. Myös eri kansojen jumalat ovat usein esillä ja uskontokin on toisinaan kansojen kurjuuden aihe.

Conan on barbaari, kun hän taistelee hän taistelee, koska siitä maksetaan, eikä minkään kuninkaan kunnian takia, kun varastetaan niin sitten varastetaan oman halun mukaan, kun juhlitaan pidetään hauskaa eikä jakseta sivistellä tai käyttäydytä korrektisti, naiset ovat nautinto siinä missä olutkin, ei siinä mitään tunteita tarvita. Monesti Conan on sanonut rakastavansa elämää ja sen hän tekeekin. Nautinto on syy elää ja kun nautintoa haetaan tullaan vahvemmaksi koettelemusten kautta. Oikeastaan koettelemus on jo nautinto. Conanille ei tulla sanomaan miten hänen kuuluisi elää.

Conan on kuitenkin sanansa mittainen mies. Jos hän jotakin vannoo hän sen myös pitää. Lait ovat turhia, koska eihän ne loppupeleissä ketään mihinkään pakota. Ainoa mikä jotain merkitsee on ihmisen oma rehellisyys.

Ateismin kunnioitustakin löytyy. Conanin jumala on Crom, joka ei puutu kuolevaisten asioihin, joten Conan saa itse päättää miten hän elää. Hän ei tuhlaa aikaansa palvontamenoihin joissa pitäisi uhrata jotakin aineellista milloin miellekin jumalalle, ettei tämä suuttuisi. Häntä odottaa kuoleman jälkeen vain Cromin kylmä ja kolkko valtakunta. Sen takia hän keskittyy elämään. Eipä eroa Cromiin uskova paljoakaan ateistista.

Juuri nämä asiat tekevät mielestäni Conanista selkeästi individualistin kuin fasistin. Fasisti huutaa sokeana uskollisuuttaan jotakin asiaa tai henkilöä kohtaan ja on valmis sen takia luovuttamaan verta. Conan lähinnä käyttää omaa voimaansa välineenä, joskin lähes aina.

Conan myös kruunaa itsensä kuninkaaksi elämänsä aikana. politiikassaan hän selvästi edustaa oikeistoliberaalia linjaa. Tämä tulee tyylikkäästi esiin kun hän on vihollisvaltioiden kuninkaiden
vankina: "Kun saavuin Aquiloniaan valtakunta oli teidän kaltaisenne sian kourissa ja hänen sukunsa hallituskausi ulottui tuhat vuotta taaksepäin. Ylimysten sodat olivat repineet maan
hajalle ja kansa nääntyi sorron ja verotuksen ikeen alla. Nykyään yksikään ylimys ei uskalla kohdella vähäisintäkään alamaistani huonosti ja verotus on keveämpää kuin missään
muualla maailmassa." Valtioon ei siis tule luottaa jonkin onnen takaajanan ja sokea toisen nöyristely on typerää.

Näiden pohjalta pidän siis Conania selvästi enemmän individualistina kuin fasistina. Fasisti huutaa uskolisuuttaan voimakkaalle esimiehelleen ja haluaa olla vahva ja on valmis käyttämään kovaa väkivaltaa johtajansa puolesta. Conan lähinnä käyttää väkivaltaa vain välineenä sille että hän voi nauttia elämästä.

Howard kirjoitti Conania monta novellia ja itsekkään en ole kaikkia niitä ole itsekkään lukenut. Jos Conan kiinnostaa voi alkajaisiksi etsiä vaikka divarista Jalavan uudelleen julkaisema Conan Cimmerialainen (2001), joka sisältää viisi Howardin Conan novellia. Kirjastosta löytyy myös varmasti joitakin Howardin novellikokelmia. Conania on myös ilmestynyt sarjakuvana paljon aina 70 -luvulta lähtien eikä niissäkään Conanin olemus juuri erilainen ole. Tosin 80- ja 90 -luvun Marvel-Conanit ovat ehkä hiukan enemmän puhdasta fantasiaa. Tällä hetkellä lehtihyllyistä löytyy uutta, Dark Horse Comics:in Conan Barbaaria, josta on ilmestynyt jo kaksi numeroa. Erittäin tyylikästä niin asenteellisesi kuin taiteellisesti. Suosittelen.

Conanista on myös kaksi elokuvaa, Conan Barbaari vuodelta 1982 ja Conan Hävittäjä vuodelta 1984 (muistaakseni). Jälkimmäisellä voi heittää vesilintua, mutta ensimmäinen on todella mainiota voiman ylistämistä. Tämä leffa edustaa kyllä aika tyylipuhdasta fasismia, mutta oikein asennoitumisella siitä nauttii jokainen. Elokuvan ohjaaja John Milius osaa asiansa. Niin ja onhan pääosanesittäjänä Kalifornian kuvenööri, eli Iso-Arska, joskin tässä hänen uskomattoman maskuliininen muskelimaisuutensa ei herätä hilpeyttä. Kirjoitukseni otsikko on tuosta leffasta. Vastausta siihen en anna, mutta sen kerron, ettei parasta elämässä ole ainakaan avoin niitty, villi hevonen ja tuuli hiuksissasi...