Tulonsiirroista ja perheistä

Jokin aika sitten käteeni osui opiskelijajärjestön SAKKI:in lehti jossa oli haastattelussa vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki. Hänen mielestään vanhempien tulot eivät saisi vaikuttaa opiskelijan tukiin. Tällä tavoin toisen asteen nuoret saisivat vapaammin valita mitä haluaa opiskella kun suurituloisten vanhempien auttamisen haluttomuus ei olisi esteenä.

Olenkohan itse kasvanut liian hyvässä ja sallivassa perheessä, kun mielestäni noin inhottavien vanhempien haitta on varsin pieni? Kokonaisuutta katsellen on vahva MuTu meikäläisellä tulonsiirtoja tulisi aikamoinen läjä niille, joita vanhemmat auttavat muutenkin tarpeeksi. Tässä taidetaan nyt ampua singolla kärpästä. Vasemmistoliiton omaa retoriikkaakin tässä voisi mukailla: ”Onkos nyt niin että Vasemmistoliitto vain hyysää rikkaita?”

Toinen asia on sitten se paljonko vanhempia tulisi ihan ”kepillä” ottamaan vastuuta lapsistaan kun siihen on varaa? Pidän aika pelottavana sellaista perhettä yleisesti jossa vanhemmat eivät lapsensa opiskeluaan halua tukea ollenkaan tai määrää hänet johonkin tietylle alalle vastoin nuoren tahtoa. Ratkaisumalli tähän ”kyllä yhteiskunta sitten kustantaa” on aikamoista ongelman meikkaamista pois. Kuten Katainen hienosti viime vuoden vaalien alla hienosti sanoi ”Sellainen yhteiskunta jossa välittäminen on ulkoistettu, on oikeastaan aika kylmä.”