Avoin yhteiskunta ja libertarismi
Olen vannoutunut Karl Popperin ihailija. Avoin yhteiskunta (ks. myös fallibilismi) on mielestäni paras yhteiskuntajärjestelmä, vaikka tuolla käsitteellä usein puhutaan jonkinlaisesta utopiasta, järjestelmästä jossa kaikilla menee uskomattoman kivasti.
Olen kuitenkin miettinyt melko paljon sitä mikä on paras järjestelmä toteuttaa avoin yhteiskunta. Itse olen päätynyt liberaaliin demokratiaan, mutta onko niitä muitakin vaihtoehtoja? Kommunismi ei ainakaan, koska se tuhoaa täysin yhden mahdollisuuden, yksityisen omistuksen teorian ja käytön ongelmien ratkaisijana. Kuinkas sitten toinen "ääripää" libertarismi? Sen kanssa asia ei olekkaan yhtä helppo.
Libertarismi FAQ:in mukaan myös libertaari yhteiskunta voi olla yksi avoimen yhteiskunnan toteutustavoista. Lainaus sivulta:
"Perinteisesti on katsottu, että avoimelle yhteiskunnalle ovat tyypillisiä vahva ja monipuolinen kansalaisyhteiskunta, ihmisoikeuksien kunnioitus, demokraattisesti valittu hallinto, vallan hajauttaminen ja laillisuusperiaate. Toisin sanoen, että avoin yhteiskunta on liberaalidemokratia. Avoimen yhteiskunnan takana vaikuttava epistemologia on kuitenkin täysin yhteensopivaa myös tiukemman libertaarin yhteiskuntaihanteen kanssa. Vain yhteiskunnallista kehitystä välittävässä mekanismissa on eroa—libertarismissa luotetaan laajemmin yksityisen talouden ja kansalaisyhteiskunnan rooliin yksilöiden mielipiteiden välittäjänä ja yhdistäjänä, kun liberaalidemokratia taas korostaa kansanvallan merkitystä."
Lihavoitu kohta laittaa miettimään. Onko avoimen yhteiskunnan perusedellytys kansanvalta? Jos ruvetaan vaikkapa miettimään vaikkapa tulonsiirtojen tarpeellisuutta ja tullaan fallibilisesti siihen johtopäätökseen, että ainakin jossain määrin niitä tulisi toteuttaa valtion verotuksen kautta, kuin vain luottamalla yksityiseen avustukseen, niin perustuslaillinen libertarismi ei ole kovin hyvä avoimen yhteiskunnan toteuttamismuoto. Näin ollen (liberaali) demokratia on järkevämpi vaihtoehto. Libertaari voisi tässä kohtaa sanoa, että kyllähän libertarismissa ihmiset voivat perustaa vapaaehtoisia alueita, jossa harjotettaisiin kollektiivisia tulonsiirtoja, mutta kyse onkin siitä, että jospa havattaisiinkin, että sittenkin kollektiivinen pakottaminen tulonsiirtoihin on parempi malli, kuin vapaaehtoisuus.
Toisaalta, kollektiivinen sääntely demokratian kautta voi yhtälailla sekin tukahduttaa avoimen yhteiskunnan ideaa, koska jos vaikkapa kiellämme yrittämisen tai säännöstelemme sitä toimimaan juuri kollektiivisten käskyjen mukaan, tuhoamme yksittäisen henkilön mahdollisuuden etsiä itse parhaimmaksi katsomaansa yrittämismallia yrityksen ja erehdyksen kautta. Tältä kannalta juuri libertarismi olisi avoimen yhteiskunnan kannalta parempi idea.
Itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että ehkäpä sittenkään avoimen yhteiskunnan ideaa ei voida toteuttaa täysin. Sen takia näen liberaalin demokratian ehkä hiukan parempana tapana päästä lähemmäksi avointa yhteiskuntaa, koska se sisältää teoreettisen mahdollisuuden toteuttaa myös libertarismia.
Olen kuitenkin miettinyt melko paljon sitä mikä on paras järjestelmä toteuttaa avoin yhteiskunta. Itse olen päätynyt liberaaliin demokratiaan, mutta onko niitä muitakin vaihtoehtoja? Kommunismi ei ainakaan, koska se tuhoaa täysin yhden mahdollisuuden, yksityisen omistuksen teorian ja käytön ongelmien ratkaisijana. Kuinkas sitten toinen "ääripää" libertarismi? Sen kanssa asia ei olekkaan yhtä helppo.
Libertarismi FAQ:in mukaan myös libertaari yhteiskunta voi olla yksi avoimen yhteiskunnan toteutustavoista. Lainaus sivulta:
"Perinteisesti on katsottu, että avoimelle yhteiskunnalle ovat tyypillisiä vahva ja monipuolinen kansalaisyhteiskunta, ihmisoikeuksien kunnioitus, demokraattisesti valittu hallinto, vallan hajauttaminen ja laillisuusperiaate. Toisin sanoen, että avoin yhteiskunta on liberaalidemokratia. Avoimen yhteiskunnan takana vaikuttava epistemologia on kuitenkin täysin yhteensopivaa myös tiukemman libertaarin yhteiskuntaihanteen kanssa. Vain yhteiskunnallista kehitystä välittävässä mekanismissa on eroa—libertarismissa luotetaan laajemmin yksityisen talouden ja kansalaisyhteiskunnan rooliin yksilöiden mielipiteiden välittäjänä ja yhdistäjänä, kun liberaalidemokratia taas korostaa kansanvallan merkitystä."
Lihavoitu kohta laittaa miettimään. Onko avoimen yhteiskunnan perusedellytys kansanvalta? Jos ruvetaan vaikkapa miettimään vaikkapa tulonsiirtojen tarpeellisuutta ja tullaan fallibilisesti siihen johtopäätökseen, että ainakin jossain määrin niitä tulisi toteuttaa valtion verotuksen kautta, kuin vain luottamalla yksityiseen avustukseen, niin perustuslaillinen libertarismi ei ole kovin hyvä avoimen yhteiskunnan toteuttamismuoto. Näin ollen (liberaali) demokratia on järkevämpi vaihtoehto. Libertaari voisi tässä kohtaa sanoa, että kyllähän libertarismissa ihmiset voivat perustaa vapaaehtoisia alueita, jossa harjotettaisiin kollektiivisia tulonsiirtoja, mutta kyse onkin siitä, että jospa havattaisiinkin, että sittenkin kollektiivinen pakottaminen tulonsiirtoihin on parempi malli, kuin vapaaehtoisuus.
Toisaalta, kollektiivinen sääntely demokratian kautta voi yhtälailla sekin tukahduttaa avoimen yhteiskunnan ideaa, koska jos vaikkapa kiellämme yrittämisen tai säännöstelemme sitä toimimaan juuri kollektiivisten käskyjen mukaan, tuhoamme yksittäisen henkilön mahdollisuuden etsiä itse parhaimmaksi katsomaansa yrittämismallia yrityksen ja erehdyksen kautta. Tältä kannalta juuri libertarismi olisi avoimen yhteiskunnan kannalta parempi idea.
Itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että ehkäpä sittenkään avoimen yhteiskunnan ideaa ei voida toteuttaa täysin. Sen takia näen liberaalin demokratian ehkä hiukan parempana tapana päästä lähemmäksi avointa yhteiskuntaa, koska se sisältää teoreettisen mahdollisuuden toteuttaa myös libertarismia.
posted by Antti Kökkö at
11:28 ap.
8 Comments:
Pyysit jonkun libertaarin mielipidettä ja tässä on yksi. Itsellä kesti hetken, ennen kuin ymmärsin tekstisi sisällön, johtuen käsitteiden sekoittamisesta. Ensinäkin ne kaksi ääripäätä eivät ole kommunismi ja libertarismi, vaan kommunismi ja anarko-kapitalismi. Idealistisessa kommunismissa kaikki omaisuus on yhteistä, anarko-kapitalismissa, mikään omaisuus ei ole yhteistä, ei siis ole edes poliiseja, tuomioistuimia, armeijaa tai mitään demokraattista hallintoa. Tässä on siis kyseessä lähinnä omistusoikeuden laajuudesta, eikä hallinnon toteuttamisen muodosta.
Toiseksi Sampon kuvaama liberaali demokratia on itse asiassa synonyymi sanalle demokratia, syy miksi siihen lisätään liberaali eteen, johtuu sekaannuksen välttämiseksi – esim. Pohjois-Korea, Kiina ja Iran väittävät kaikki olevansa demokratioita, vaikka länsimaiden tarkoittamassa merkityksessä mikään niistä ei sitä ole. Liberaali demokratia eli demokratia on siis yhteiskunnan hallinnon toteuttamismuoto, joka voi olla sosiaalidemokraattisen puolueen hallussa, kuten Ruotsissa, konservatiivien hallussa kuten Yhdysvalloissa tai lähes kommunistien hallussa, kuten Portugalissa, ja silti nämä kaikki valtiot ovat liberaali demokratioita. Yleisesti kaikki ne valtiot ovat liberaali demokratioita, jotka saavat Freedom Housen demokratia indeksissä arvon 1 - 2,5, ks: http://www.freedomhouse.org/research/freeworld/2005/table2005.pdf
Libertarismi on oikeastaan anarko-kapitalismi miinus yksi, eli yrittää maksimoida yksityisen omistuksen, ottaen huomioon kuitenkin sen, että armeijan, poliisin, tuomioistuinten ja vankiloiden rahoitus on ainakin järjestettävä kollektiivisesti. Jotkut libertaarit (kuten minä), lisäävät valtion tehtäviin vielä palolaitoksen ja keskuspankin, jotkut lisäksi lisäävät tiet, ensihoidon ja minimalistisen peruskoulutuksen (esim. luokat 1-4 tms) valtion tehtäviin. Kaikilla liberaaleilla yhteistä on kuitenkin valtion roolin minimoiminen, se miten pieneksi valtio voi sitten kutistua, riippuu yksilön yhteiskunnan toimivuus käsityksistä sekä siitä onko yksilön libertarismin lähtökohtana pitkän tähtäimen utilitarismi (kuten minulla) vai yksilön rikkomattomat perusoikeudet. Mikään ei kuitenkaan kerro sitä, miten tämä libertarismi pitäisi parhaiten toteuttaa, jotkut puhuvat (liberaali) demokratiasta, jotkut perustuslaillisesta monarkiasta jne.
Olen kyllä siinä kanssasi samaa mieltä, ettei avoin yhteiskunta (demokratia) mitenkään poissulje libertaarisen yhteiskunnan syntymistä, toisaalta en ymmärrä puhettasi tulonsiirrosta. Ensiksi oletat että tulonsiirrot lisäävät tehokkuutta, vapaata yhteiskuntaa ja ovat tarpeellisia, toiseksi oletat että mikäli tulonsiirrot ovat ylipäätään tarpeellisia, ne eivät muodostuisi tarpeeksi suuriksi libertaarisessa yhteiskunnassa. Olen itse molemmista asioista eri mieltä, mielestäni tulonsiirrot muodostuvat riittävän suuriksi libertaarisessa yhteiskunnassa, eivätkä ne myöskään lisää tehokkuutta, vaan vähentävät sitä. En tosin ole ihan varma ovatko tulonsiirrot ylipäätään tarpeellisia, mutta se on tämän aiheen ulkopuolinen keskustelu.
Libertarismin ja (liberaalin) demokratian vastakkainasettelu on mielestäni turhaa, lisäksi määritelmäsi vapaudesta on absurdi – et itse asiassa määritä sitä missään vaiheessa selkeästi. Siispä kysynkin, onko vapaus a) rajoitusten puutetta, b) valtaa, c) tasa-arvoista mahdollisuutta?
By
Lasse Pitkäniemi, at 7:57 ap., elokuuta 08, 2005
Laitoinkin sanan "ääripään" tarkoituksella lainausmerkkeihin, koska libertarismi ei olekkaan kirjaimellisesti ääripää, vaan anarkokapitalismi. Mutta kuten sanoit, libertarismi on anarkokapitalismi miinus yksi, joten pieni yksinkertaistus ei mielestäni tässä haittaa.
Liberaali demokratian määrittelyssä en nähnytkään mitään ristiriitaa. Lähinnä itsekkin käytin liberaali -etuliitettä sen takia että tiettyjä perusoikeuksia kansalaisilta ei voida (tai on hyvin vaikeaa) ottaa pois demokraattisin menetelmin, kuten sananvapautta.
En maininnut tulonsiirtojen olevan mitenkään tehokkaita, tarpeellisia saati avoimen yhteiskunnan kannalta välttämättömiä, vaan puhuin niiden mahdollisesta toteuttamisesta. Jos siis havattaisiin jossain vaiheessa, että jokin libertarismia isompi kollektiivinen tulonsiirto olisi tarpeellinen, ei libertarismi voisi toteuttaa tätä, mikäli libertarismi olisi toteutettu esim. perustuslaillisella monarkialla tai muulla ei-demokraattisella menettelyllä.
En käsitellytkään vapautta tässä artikkelissa juurikaan. Lähinnä olen maininnut sen liberaalissa demokratiassa jossa on yksi rikkomaton vapaus, nimittäin sananvapaus. Kysymykseesi mitä vapaudella ymmärrän on vastaus a, eli ns. negatiivinen vapaus.
By
Antti Kökkö, at 10:12 ap., elokuuta 08, 2005
Minä en ole sanonut että pieni pakottaminen olisi mitenkään absoluuttisesti hyväksi. Pointti edelleen oli siinä, että jos köyhien huolehtimiseksi päädyttäisiin fallibilisesti jonkinlaiseen pakotettuun tulonsiirtoon, olisi demokratia tähän luontevampi kuin perustuslaillinen libertarismi.
Edelleen yhteiskunnassa voitaisiin esittää vastalauseita tätä tulonsiirtoa kohtaan.
By
Antti Kökkö, at 3:06 ip., elokuuta 08, 2005
Mitä enemmän töitä ja vapautta sitä vähemmän köyhyyttä. Näin ollen niistä ei pääse muodostumaan todellista ongelmaa.
Perustuslaillinen libertarismi kyllä rajoittaisi valtion valtaa karsimalla turhaa verotusta mutta samalla pitäen vapautta suojelevat instituutiot pystyssä.
Tässäkin tietenkin voisi kysyä että paljonko porukkaa pitäisi verottaa vapauden takaamiseksi. Ainakin Amerikassa on ilmaantunut näitä neolibertaareja jotka suosivat aggressiivista ulkopolitiikkaa. He - ja minä - perustelevat tätä juuri käsityksellä vapauden levittämisestä ja puolustamisesta.
By
MSandt, at 7:35 ip., elokuuta 08, 2005
"Mitä enemmän töitä ja vapautta sitä vähemmän köyhyyttä. Näin ollen niistä ei pääse muodostumaan todellista ongelmaa."
Tämä on yksi teoria. Toinen on sellainen että tämä johtaa proletaarien köyhtymiseen ja sitä kautta vallankumoukseen. Kolams teoria esittää jotakin näinden välistä jne.
Pointti ei edelleenkään ole minulla se, miten köyhyyttä vähennetään vaan, se miten yhteiskunta on avoin erilaisille teorioille kuinka sitä voidaan vähentää. Tämä on mielestäni avainkysymys käsitteessä "avoin yhteiskunta."
By
Antti Kökkö, at 7:52 ip., elokuuta 08, 2005
Okei, en tahdo nyt halkoa hiuksia, mutta käytännössä liberaali etuliite demokratian edessä, johtuu enemmän siitä että tiettyjen perusoikeuksien poisottaminen tekee demokratiasta ei-demokratian, puoli-demokratian tai autoritäärisen yhteiskunnan. Esimerkiksi sananvapauden poistaminen ei välttämättä vielä tarkoita demokratiasta luopumista, mutta käytännössä se tekee mahdottomaksi puolueiden perustamisen, vapaasti ehdokkaita asettelun vaaleihin, niiden äänestämisen jne.
Periaatteessa perustuslaillinen monarkia tai muutkaan ei-demokraattiset yhteiskuntamuodot, eivät välttämättä estä avoimen yhteiskunnan muodostumista, niin kauan kun on olemassa jokin toimiva mekanismi, mikä ylläpitää avoimen yhteiskunnan mekanismeja. Eli teoreettisesti on kyllä olemassa muita muotoja, mutta periaatteessa (liberaali) demokratia tuntuu olevan paras.
Oma kritiikkini perustuslaillista monarkiaa vastaan, ei kuitenkaan ole teoreettinen avoimen yhteiskunnan heikennys, vaan se, ettei ole mitään takeita että monarkia onnistuisi pysymään libertaarisena vallan vaihdon jälkeen. Jos valta ei ole kansalla, on käytännössä osoitettu olevan suurempi todennäköisyys, että ennemmin tai myöhemmin, valtaan päätyy joku hullu monarkki, joka tahtoo laajentaa valtaansa sotimalla tai muuttuu jopa paranoiaksi ja kääntyy kansaansa vastaan.
By
Lasse Pitkäniemi, at 12:07 ip., elokuuta 09, 2005
Tämä keskustelu on siitä hankalaa, että täyttä yhteisymmärrystä siitä mitä avoin yhteiskunta tarkoittaa ei ole. Popper näki avoimen yhteiskunnan pohjimmiltaan yhteisömalliksi, joka kokeilee ja edistyy jatkuvasti, ja jossa tietyssä mielessä johdonmukaisesti sovelletaan järjen ja empirismin sanelemaa yhteiskuntateknologiaa, veipä se mihin tahansa. Popperin ajatus siis keskittyy yhteiskunnalliseen prosessiin kuten libertarismi ja demokratiakin, ja yrittää tuoda tieteen objektiivisuuden yhteiskunnallisen edistyksen välineeksi, mutta käytännössä Popperin visio jää melko hämäräksi ja yleisluontoiseksi. Se ei kerro miten täsmälleen päätökset tehdään eikä se oikeastaan ota edes kunnolla kantaa yhteisöllisen arvottamisen ongelmiin tai vastaaviin perinteisiin yhteiskuntafilosofian kiistakapuloihin, vaan vaatii vain että yhteiskunta jollakin tavalla kykenee mihin tahansa päätöksiin ja tekee ne järkevästi. Popper itse katsoo että prosessi etenisi parhaiten liberaalidemokratiassa, mutta sinänsä avoimen yhteiskunnan ideaalia ei ole muotoiltu sellaisella yksityiskohtaisiin päätösoikeuksiin menevällä kielellä johon käytännön poliittiset järjestelmät ja kokonaiset poliittiset ideologiat kuten libertarismi nojaavat.
Tämä on sekä avoimen yhteiskunnan ajatuksen vahvuus että sen heikkous. Vahvuus se on siksi, että ajatus on perustavaa laatua olevalla tasolla erilainen kuin vaihtoehdot, ja se korostaa täysin oikein järjen, avoimuuden ja vapauden merkitystä yhteiskunnalliselle edistykselle. Heikkous se taas on siksi, että Popper ohittaa perinteiset kipupisteet -- kuten kysymyksen siitä voiko yhteiskunnalla periaatteessa edes olla yhteisiä päämääriä joihin oikealla yhteiskuntateknologialla voidaan teoriassa pyrkiä -- ilman hyvää syytä. Tämän takia Popperin teoria ei yksinkertaisesti ole kokonainen, vaan se jää klassisin kriteerein hyvin todellisessa mielessä epätäydelliseksi ja osittaiseksi.
Itse näkisin siksi, että avoin yhteiskunta ei voi olla kokonainen yhteiskuntaihanne, vaan että se on vain jossakin määrin epämääräinen kuvaus yhdestä hyvän yhteiskunnan puolesta. Siis vain yksi rajattu reunaehto monien muiden muassa, eikä siinä mielessä kattava että se rajaisi edes enemmistön mahdollisista yhteiskuntamalleista pois kuvasta. Yhteiskunnan avoimuus voi toteutua monella tavalla, ja se on käsitteenä arvokas yhteydessä muuhun perinteisempään poliittiseen filosofiaan, mutta se ei vielä missään nimessä kerro millaisessa järjestelmässä se toteutuisi parhaiten, miten päätöksiä täsmälleen pitäisi tehdä, miten arvotukset toimivat, tai itse asiassa paljon muutakaan. Avoin yhteiskunta ei ole kokonainen, toimiva yhteiskuntamalli, vaan vain yksi palanen suuremmassa poliittisessa palapelissä.
Tämä ajatusmalli sitten paistaa läpi libertaari-faqinkin tekstistä.
By
Sampo Syreeni, at 10:47 ip., elokuuta 09, 2005
Tässä keskustelussa ja alkuperäisessä viestissä menevät kyllä pahasti aidat ja aidanseipäät sekaisin keskenään. Libertarismi on teoria siitä, minkälaisia lakeja yhteiskunnassa tulisi olla. Liberaali demokratia on menetelmä tuottaa lakeja yhteiskuntaan. Näin ollen liberaali demokratia voi olla lainsäädännöltään esimerkiksi libertaari.
Jos jatketaan tästä ajatuksesta, niin politiikassa on kaksi selkeästi erillistä osaa. Toinen on se, kuinka päätöksiä tehdään ja toinen se, mitä päätöksiä tehdään. Libertarismi ei anna minkäänlaista vastausta ensimmäiseen. On totta, että jotkut libertaarit kannattavat esimerkiksi monarkiaa, mutta käsittääkseni suuri osa libertaareista (en nyt käsittele anarkokapitalisteja tässä) kannattaa jonkinlaista perustuslaillista demokratiaa vähiten huonona tapana tehdä päätöksiä.
On myös tärkeää huomata, että edustuksellinen demokratia ei takaa sitä, että yhteiskunta on Popperilainen avoin yhteiskunta. Demokraattisesti on mahdollista päättää täydellisestä sensuurista, kollektivisoida omaisuutta suurissa määrissä, tappaa kohtuullisen suuri osa väestöstä ja tehdä monia muita asioita, jotka sotivat selkeästi avoimen yhteiskunnan ideaa vastaan.
Libertaarit uskovat, että paras tapa taistella esim. köyhyyttä vastaan on vapaa markkinatalous ja vapaaehtoinen avustustoiminta. Moni muu uskoo, että tätä parempi tapa on valtion jakaa verotettua rahaa köyhille. Se kumpi näistä on parempi tapa, on testattavissa oleva asia ja siihen on oikea vastaus. Libertaarien väite on se, että libertaari tapa on oikea ja että siksi lainsäädännön pitäisi siirtyä tähän suuntaan.
Näin ollen todetaan, että libertarismi ei ole mitenkään ristiriidassa avoimen yhteiskunnan kanssa. Sen sijaan libertaareista löytyy hörhöjä, jotka kannattavat (nähdäkseni) avoimen yhteiskunnan kanssa ristiriidassa olevia asioita, kuten absoluuttista monarkiaa, yms.
By
Mikko Särelä, at 12:34 ip., elokuuta 13, 2005
Lähetä kommentti
<< Home