Yle, yle, yle...

Olen aina ollut skeptinen sen väittämän suhteen että Yleä tarvitaan tarjoamaan asiapitoisia ohjelmia vastineeksi kaupallisten kanavien viihteelle. Tässä tilanteessa herää nimittäin kysymys syökö Yle kannattavuuden noiden ohjelmien tekemiseltä kaupallisella puolella.

Siltikin voidaan ehkä perustella jonkinlaisen Ylen olemassa oloa, koska ei välttämättä voida täysin luottaa siihen että asiaohjelmat kasvaisivat riittävästi kaupallisilla kanavilla jos Yle lopetettaisiin.

Tosin tämä Kanadan malli (HS.fi 30.8) kuulostaa mielenkiintoiselta:

Kanadassa kaikki televisioyhtiöt hoitavat julkisen palvelun tehtävää. Ne joutuvat tekemään säännöllisesti tarkat selvitykset ja suunnitelmat siitä, miten ne edistävät kanadalaista kulttuuria ja identiteettiä. Kanadassa osa julkisesta palvelusta myös rahoitetaan julkisin varoin.

Vaikka sinänsä suhtaudun hyvin kriittisesti siihen että valtio rupeaa ohjailemaan yrityksien toimintaa, voisi tuossa olla ideaa. Kun useampi erillinen kanava joutuu kilpailemaan saman aiheen ympärillä voidaan myös olettaa että heillä on intressi myös yrittää tarjota mahdollisimman laadukasta asiaohjelmaa. Nykyinen systeemi eriarvoistaa kuitenkin mediaa, joten valtion taholta tapaht ohjail ei todellisuudessa lisäänny.

Kriittisempi asia Yleä kohtaan koskee sen viihdetarjontaa. Sitä samaa löytyy pitkälti kaupalliseltakin ja on mielestäni varsin kyseenalaista perustella asiaa sillä ettei välissä ole mainoskatkoja. Enpä usko että sellainen ihmistyyppi on kovinkaan harvinainen joka mielummin ottaa mainoskatkot kuin TV -lupamaksun. Sitäpaitsi, mainoskatkot toimivat usein hyvänä taukona vessassa tai jääkaapilla käynnille. Härskeimmillään tämä tilanne tulee esiin esim. tässä uutisessa (HS.fi 31.8)

Kilpailijat ovat närkästyneitä esimerkiksi siitä, että Yleisradio kilpaili ja voitti oikeudet Sopranosia ja Mullan alla -sarjoja lähettävän yhdysvaltalaisen HBO-yhtiön ohjelmistoon.

"Ne ohjelmat ovat olleet nähtävissä Nelosella ja osin MTV3:lla. Mitä lisää suomalainen katsoja saa siitä, että Yle ostaa isolla rahalla nämä ohjelmat?" Louhelainen kysyy.

Joo, yksityiset kanavat maksavat Ylelle toimiluvastaan ja vielä joutuvat kilpailemaan samojen sarjojen hankkimisesta. Lisäksi ohjelmat ovat pyörineet jo aikaisemmin kaupallisilla kanavilla!

Valtion ei tulisi tlla ainakaan silloin kilpailemaan alalla kun yksityiset tarjoavat sen riittävän hyvin. Vielä ei ole kuulunut vaatimuksia julkisten ruokakauppojen perustamisesta. Ja siinä on sentään kyse ruuasta.

Sitten vielä lyhyt komentti puolueettomuudesta. Yleensä varsinkin vasemmistohenkisiltä ihmisiltä kuulee että Yle takaa puolueettoman uutisoinnin. Noh, ainakaan vasemmistonuoret eivät tähän usko

...mutta Yle on nyt jo vahvasti kolmen suuren puolueen näpeissä.

Itse en ihan tuohon usko, mutta näyttää siltä ettei median julkinen asema todellakaan takaa sen puolueettomuutta.