Missä suruaika Jaakonsaarella?

Maltti on valttia. Siltikin ihmismieli tahtoo olla sellainen että ensijärkytyksen jälkeen ei aina kaikkein loppuunasti mietityt ajatukset ole päässä.

Ymmärrettävästi Kauhajoen tapauksen jälkeen laitettiin keskiviikkona eri puolilla Suomea kouluissa lippu puolitankoon, virallinen suruaika oli silloin, johtopäätösten tekeminen myöhemmin. Luulisi Liisa Jaakonsaarenkin tämän ymmärtävän.
Olen saanut hänestä aikaisemmin varsin rationaalisen kuvan. Kannattaahan hän Suomen Nato -jäsenyyttä vaikka ilmoittautuu vasemmistodemariksi. Tälläiset kannat ei tunnepohjalta rakennu. Halusi Jaakonsaari sitä tai ei, irtopisteiden keräilyn maku välittyy vääjäämättä

Mutta ei. Hän lataakin surupäivänä vaatimuksen Anne Holmlundin erosta. Oli asiasta mitä mieltä hyvänsä (kuten arvatakkin saattaa, itse tuen Holmlundia), voisi Jaakonsaari odottaa edes pari päivää omien poliittisten mielipiteidensä lausumiseen. Asia on sen verran suuri että mitään ei hävitä julkisuusarvossa jos odottaa tapauksen jälkeen päivän tai pari. Tehdään tästä tapauksesta minkälaisia poliittisia päätöksiä hyvänsä, ovat ne kauaskantoisia ja ottavat aikansa.