Kökkö blogi

torstaina, joulukuuta 01, 2005

Minä olen laki!

On tässä viimeaikoina taas tullut palattua nuoruuden suosikkisarjakuvan pariin, Judge Dreddiin. Kun pikkupoikana tykkäsin vain sarjiksen kovista hepuista katselee sarjakuvaa nyt myös yhteiskunnalliselta kantilta sekä nauttii sarjiksen mustasta huumorista.

(Seuraava sarjiksen esittely on Pelit -lehdestä, numerosta 13/2003, en viitsinyt kirjoittaa omaa, koska tämä on varsin hyvä ja tiivis.)

Ydinsodan jälkeisessä maailmassa vuonna 2122 ihmiset ovat ahtautuneet giganttisiin kaupunkeihin, joista suurimpia on entisen Yhdysvaltain itärannikolla sijaitseva Mega City One. Suurkaupunkien ongelmat ovat nousseet potenssiin n, ja väkivalta leimahtaa pienestäkin syystä. Demokratia on rikos, kaupungeissa järjestystä pystyy ylläpitämään enää umpifasistinen tuomarijärjestelmä (Judge), joka on tuomari ja valamiehistö yhdessä kovassa paketissa. Heistä kovin ja kuuluisin on Judge Joe Dredd.

Judge Fargosta kloonattu Joe Dredd syntyi 2066 ja oli kaksoisveljensä Ricon kanssa Academy of Law'n tähtikokelaita. Dredd valmistui 2079 ja nousi nopeasti Mega Cityn tunnetuimmaksi ja pelätyimmäksi tuomariksi. Hän antoi Laille kasvot. Tai oikeastaan ei, sillä Judge Dreddin kasvot ovat maailman toiseksi varjelluin pärstä, minkä Sylvester Stallone unohti legendanraiskauselokuvassaan Judge Dredd (1995).

Oikeasti Dredd syntyi 2000AD-lehden toisessa numerossa 5. maaliskuuta 1977. Hänen isiänsä olivat käsikirjoittaja John Wagner ja piirtäjä Carlos Ezquerra. Käsikirjoittajat Pat Mills ja Alan Grant tulivat myös nopeasti mukaan, ja paljon myöhemmin Dreddiä kirjoitti myös Garth Ennis. Piirtäjistä moni on noussut Yhdysvalloissa kuuluisuuteen, Brian Bolland ja Steve Dillon ehkä tutuimpina.

Dreddin taso heittelee typeristä toimintajutuista eeppisiin maailmanlopun tunnelmiin, huumoriin ja poliittiseen satiiriin. Väkivaltainen, kyyninen sarjakuva on tukevasti kuorrutettu mustalla huumorilla. Ihmiset ovat ennätystyhmiä ja ahneita, demokratia on vaarallinen rikos, ja Mega Cityn muotitrendit käsittämättömiä.


Erityisesti minua viihdyttää Dreddissä se, että tuomarit puuttuvat jokaikiseen rikokseen aina kadulle sylkemisestä aina sotatilannetta vastaaviin mellakointeihin. Tämän lisäksi lähes asiasta kuin asiasta on säädetty jonkinlainen laki, joten nämä kaksi asiaa aiheuttaa Mega-Cityssä sen, että käytännössä jokainen kansalainen on jonkin tason rikollinen. Kuvaavaa on, että tuomarit harrastavat toisinaan ratsioita kansalaiseten koteihin ja kun kansalainen sanoo ettei ole tehnyt mitään, vastaa Dredd: "Kukaan ei ole syytön kansalainen, tarkastamme vain syylisyytesi tason." Kuutio (kansalaisten rangaistuslaitokset ovat kooltaan pieniä kuutioita) heiluu varmasti.

Tämä herättääkin kysymyksen siitä millainen toleranssi yhteiskunnalla tulee olla säädöksiin. Mitä enemmän lakeja, sitä enemmän rikollisia, vaikka tietynlainen järkevä peruste saattaisi laille ollakin.

Erityisen hieno keksintö on yksi Dreddin päävihollinen, Judge Death, joka on eräänlainen henkiolento -tuomari. Deathin mukaan itse elämä on rikos. Miksikö? Koska kaikki rikokset ovat elävien tekemiä, niin tekemällä itse elämä laittomaksi, piennetään tuntuvasti muita rikoksia!

Lisää Dreddistä löytyy AD2000 -sarjakuvasivuilta. Kehotan rekistöröitymään sivuille, koska täältä löytyy mainioita strippejä (Metro ja Daily Star Dreddit) ja muutama pitempi tarina (Judge Dredd).