SAK ja sen edut

SAK sitten asettui tukemaan Tarja Halosta. Mikäpä siinä sinänsä, vapaa maa. Lisäksi järjestö haluaa nostaa äänestysaktiivisuutta, niinikään ok ja tietenkin suositeltava.

Paljon on tullut SAK:ta kohtaan kritiikkia sen kautta, että sen jäsenistössä on muitakin kuin demareiden ja vasureitten äänestäjiä. Tähän ollaan vastattu, että kyllä johdolla on kuitenkin oikeus asettua jonkin ehdokkaan taakse, jos se näkee sen järjestön eduksi. Sinänsä ihan loogista.

Koko homman outous kuitenkin piilee tässä:

Vaikka tiedossa on, että presidentti Halonen nauttii SAK:n jäsen- ja aktiivikunnan keskuudessa suurta luottamusta, on miljoonajäsenisen SAK:n jäsenkunnassa epäilemättä myös ihmisiä, jotka tulevat osallistumaan muiden ehdokkaiden vaalityöhön.

- Tämä on mielestäni pelkästään myönteinen asia, Matti Tukiainen toteaa. - Demokratian toteutumisen kannalta on tärkeää, että ihmiset aktiivisesti osallistuvat yhteiskunnalliseen toimintaan, esimerkiksi vaalityöhön.

Ahaa, siis ensiksi katsotaan, että Tarja Halonen vie järjestön etuja parhaiten eteenpäin, mutta jos joku jäsenistä meneekin tekemään vaalityötä jonkin toisen ehdokkaan puolesta, siis Halosta vastaan, on sekin ihan kiva juttu?

Äänestysprosentin noston puolesta kampanjoinnin ymmärrän, sinänsä että sillä halutaan ihmisiä aktivoitumaan, mutta raaka totuus vain kampanjoinnissa on se, että mitä enemmän porukkaa oman ehdokkaan takana ja mitä vähemmän vastustajan, sen parempi.

(Mikäli äänestysaktiivisuus -kampanja tulee mitenkään muistuttamaan viime eduskuntavaali -kampanjaa, niin enpä menisi sanomaan, että sekään olisi hirveän puolueeton.)