Voodoo -politiikan case -tapauksia

Olen tässä viettänyt pari viikkoa mökillä. Mökin lehtihyllyistä löytyy kiitettävä pino vaarini vanhoja Valittuja Palojen numeroita, joista löytyy mielenkiintoisia juttuja. Vuoden 1990 Helmikuun numerossa on lyhennelmä Alan Reynoldsin kolumnista The Wall Street Journal/Europe (24. - 25.2.1989) -lehdestä. Kolumnissa Reynold kertoo esimerkkejä maista, jotka ovat suurilla veronkevennyksillä pyrkineet saamaan talouden nousuun.

Tätä talousteoriaahan on kutsuttu pilkkanimellä voodoo -politiikka, ja sillä viitataan ensisijaisesti Ronald Reaganiin, joka antoi kasvot tälle talouspolitiikalle. Muistaakseni tätä pilkkanimeä Suomessa on viimeksi käyttänyt Osmo Soinivaara kritisoidessaan kokoomuksen talouslinjauksia.

Ohessa lainauksia kolumnista:

Bolivia

Vuonna 1985, kuusi vuotta kestäneen laman jälkeen, Bolivian inflaatiovauhti oli 23000 prosenttia vuodessa. Reaalihinnoin laskettu tuotanto henkeä kohti oli supistunut lähes kolmanneksen. Vuonna 1987 inflaatio saatiin kuitenkin alentumaan 10,6 prosenttiin ja talous alkoi kasvaa reaalisesti kahden prosentin vuosivauhdilla, vaikka Bolivian tärkeimmistä vientituotteista, tinasta ja luonnonkaasusta, ei saatu maailmanmarkkinoilla kunnon hintoja. Miten tähän päästiin?

Korkein tuloveroprosentti alennettiin kymmeneen. Valtiontalouden alijäämä, joka vuonna 1984 ole lähes 36 prosenttia kokonaistuotannosta, supistui vuonna 1986 jokseenkin olemattomiin. Valtion ei tarvinnut enää painaa paperirahaa laskujensa maksuksi.

Mauritius:

Intian valtameressä sijaitsevassa Mauritiuksen saarivaltiossa työttömyysaste oli kuusivuotta sitten 17,6 prosenttia ja suuri osa kansasta halusi muuttaa maasta. Vuonna 1985 Mauritius alensi verokannan 70 prosentista 35:een. Lisäksi se laajensi vientiteollisuusvyöhykkeitään, joilla yrittäjille myönnetään veroetuja ja vapautus tullimaksuista, ja joilla joilla sijoittajien toimia ei millään tavoin rajoiteta. Kokonaistuotannon reaalinen kasvu ponnahti kahdeksaan prosenttiin vuonna 1988. Valtiontalouden alijäämä supistui. Viranomaisten mukaan työttömiä ei ole enää kuin nimeksi.

Jamaika:

Jamaikassa reaalituotanto alkoi laskea vuonna 1974 ja supistui lähes joka vuosi kymmenen vuoden ajan. Vuonna 1985 korkeinta verokantaa 57,5 sovellettiin jo runsaan kymmenen tuhannen markan vuosituloihin. Noin kolmannes hyvän koulutuksen hankkineista ammatinharjoittajista ja päällikkötason toimihenkilöistä muutti maasta. Lopulta pääministeri Edward Seaga alensi korkeimman verokannan 33 prosenttiin ja laski tullimaksuja. Vuonna 1986 tuotanto kasvoi reaalisesti melkein kaksi prosenttia ja vuonna 1987 peräti 5,2 prosenttia; vuonna 1988 kasvu oli puoli prosenttia. Inflaatio hidastui vuoden 1985 lähes 26 prosentista noin kahdeksaan prosenttiin vuonna 1988.

Turkki:

Turkki on jo lähes kauan kärsinyt nopeasta inflaatiosta eikä sille ole saatu sulkua vieläkään. Maan talous oli heikossa kunnossa aina siihen asti, kun henkilökohtaista verokantaa vuosina 1985-86 alennettiin; ensin se laskettiin vuoden -81 40 - 75 prosentista 25 – 60 prosenttiin ja lopulta 25 – 50 prosenttiin. Sen jälkeen talous on kasvanut keskimäärin yli viisi prosenttia vuodessa. Valtion verotulot lisääntyvät roimasti, mikä johtuu paljolti talouskasvun nopeuttamisesta ja veronkierron vähenemisestä. Valtiontalouden alijäämä laski; vuonna 1984 vaje oli lähes kuusi prosenttia kokonaistuotannosta, mutta vuonna 1986 enää nelisen prosenttia.

Aika mielenkiintoisia esimerkkejä siis veroelvytyksen tehosta. Se kylläkin hiukan ihmetyttää miksen ole aikaisemmin näistä kuullut puhuttavan? En nyt väitä olevani suuri internetin kaivaja, mutta verokeskustelua nyt olen aika paljon seuraillut.