Globalisaatiosta ja sodista

Sunnuntain Hesarissa Niinistö mietiskeli maailman suurien talousmaiden ja -alueiden suhdetta toisiinsa ja mahdollsia konflikteja tällä alueella. Perusteesi oli, että jotkin maat ja alueet pyrkivät härskisti tavalla toisella vaikuttamaan toisen maan asiohin taloudellisilla resursseillaan, kuten Venäjä on lähiaikoina tehnyt.

Tuomioja kritikoi Niinistöä vertaamalla häntä globalisaation vastustajiin, "jotka näkevät maailmantalouden yhdentymisen vain nollasummapelinä, jossa jokaista voittajaa kohden on vähintään yhtä suuri määrä häviäjiä."

Erkki hyvä, muistatkos Halosen haastattelun presidenttivaalien aikaan punaisessa langassa, jossa Halonen sanoi toisen rikastumisen olevan aina joltakulta pois?

Tuomioja jatkaa: Toistettakoon siis jälleen kerran, että kaakkois-Aasian, Kiinan, Intian ja muiden vielä muutama vuosi takaisin kurjaloina pidettyjen maiden ja alueiden vaurastuminen ja nälänhädän uhan alla elämisen väistyminen on hyvä uutinen.

Tämänkään suhteen Niinistöstä ei ole huolta, globalisaatiosta puhuttaessa Niinistöhän ilmaisi ilonsa esim. siitä Vietnam on onnistunut vähentämään köyhyyttä sosialismita luovuttuaan.

Olisi kiva että valtiot kuten myös yksittäiset ihmiset pystyisivät sopimaan asioista aina neuvottelupöydissä. Usein onneksi näin onkin, mutta ei valitettavasti aina ole ja silloin tarvitaan esivaltaa, oli se sitten armeija tai poliisi. Niitä ei välttämättä (varsinkaan armeijaa) tarvita, mutta hyvä ne on silti olla olemassa. Mieluiten hinta/laatusuhteeltaan hyvä. Sodissakin kun valitettavasti on monesti kyse taloudellisista resursseista, enemmän tai vähemmän. Uskon että Tuomiojan krisitoima Niinistön "sotaretoriikka" pohjautuu nimenomaan tähän.