Työpaikkojen luonnista

Pari päivä sitten oli Päivärinta -ohjelmassa debattia jälleen energian tuotannosta, tuulivoimasta ja ydinvomasta.

Tuulivoimayhdistyksen puheenjohtaja esitti lukuja kuinka paljon tuulivoiman lisäämisellä saataisiin luotua työpaikkoja. "Lisää työpaikkoja", sehän olisi ihanaa! Näinhän sen pitäisi varmaan mennä äkkiseltään ajateltuna. Ihmiset pääsevät töihin ja tuottavaan sellaiseen, energiaahan tässä tarvitaan.

Ongelmahan vain on siinä että samalla logiikalla olisi hienoa jos ihmiset eivät suorituisi hengittämisestä ominpäin, vaan tarvittaisiin hapentuottajia jotka toimittaisivat happipulloja vähänväliä ihmisille. Ihanaa, ihmiset saavat happea, jäävät henkiin ja hirveä lauma ihmisiä saisi töitä ihmisten pitämisestä hengissä. Tärkeää työtä siis.

Kumpi siis valittaisiin? Energialähteen joka työllistää vähän, mutta on siten halvempaa kun ei tarvitse pitää ihmisiä töissä, vai enegialähteen joka työllistää, mutta työvoiman kustannusten takia energia olisi sitten kalliimpaa?

Työ syntyy tarpeesta ja halusta, jos tarvetta ja halua ei ole (ne on siis tyydytetty) ollaan yleensä tyytyväisiä elämään.

Tottakai tulee pyrkiä siihen että mahdollisimman moni saisi töitä ja olisi omalta osaltaan kehittämässä maailmaa. Tulisi kuitenkin välttää sokeaa työllistämisvaikutusta johonkin asiaan, vaikka näennäisesti se tuntuisikin fiksulta. Harmi vaan että poliittisesti tuskin on kovin helppoa lähteä kritisoimaan jotakin asiaa jos sen vaikutus on "työllistävä".