Vapaus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja varallisuus

(Kuva on linkki Johan Norbergin blogista)


Oheinen taulukko on tulos Eurobarometrin kyselystä, jossa kysyttiin mm. onko samaa mieltä seuraavan väittämän kanssa: “Tarvitsemme enemmän tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, vaikka se tarkoittaisikin vähemmän vapauksia yksilölle.” Oheinen tulos on mielenkiintoinen niiltä osin, että hyvinvointivaltiomaissa Suomessa ja Ruotsissa annetaan enemmän painoarvoa yksilölliselle vapaudelle kuin maissa joissa hyvinvointivaltiota ei niin vahvasti ole. Kuitenkin juuri hyvinvointivaltion perinteisessä retoriikassa painotetaan nimenomaan “tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta”. Nämä sanat tietysti ovat melko tulkinnanvaraisia, siksi laitan niille lainausmerkit.

Uskon että kyselyn tuloksiin vaikutta pitkälti maiden asukkaiden taloudellinen tilanne. Suurimmat prosentit “tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden” tuntuvat olevan maissa jotka ovat Euroopassa keskimääräistä köyhempiä. Kun köyhyys vaivaa halutaan tietysti lisää rahaa ja silloin saa vähäksi aikaa vapaus mennä. Harvempi työtäkään 100% “omasta vapaasta tahdostaan” tekee, leipää sillä pöytään halutaan. (Tietysti työstäkin halutaan lisäksi nauttia kuten kaikesta muustakin.) Lisäksi maat jotka ovat melko rikkaita, mutta joissa on kapeampi sosiaaliturva, näyttää prosentit olevan suurempia hyvinvointivaltioihin nähden. Kukaan ei tykkää jäädä tyhjän päälle. Vaikka tietynlaiset taloudelliset takaiskut esim. työttömyys olisivatkin keskimäärin lyhytaikaisia, on ymmärrettävää, ettei tällaiseen ajatteluun ole helppoa tuudittautua. Mukavaahan olisi kun olisi sama työ valmistumisesta eläkeikään asti. Se että onko tämä realistista vai ei, jakaa tietysti paljon mielipiteitä. Kuitenkin niidenkin jotka eivät sitä kovinkaan realistisena pidä ottavat sen enemmän tai vähemmän kiusallisena tosiasiana.
Kuitenkin on mielenkiintoista että ne maat joissa suhteellisesti eniten ollaan kattavan sosiaaliturvan maassa, eli jossa toteutuu “tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus” prosentit sen arvostamiselle pienenevät. Eivätkö ne enää merkkaa niin paljoa?

Mielestäni suurin syy on se ettei näissä maissa toteudukaan niin hyvä “tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus” kuin raskaasta valtion tukiroolista ensikädeltä uskoisi. Kun rakennetyöttömyys vaivaa, alkaa käydä ilmi että yrityksillä ole varaa palkata henkilöstöä raskaiden sivukulujen takia. pienimuotoisen työn tekeminen ei kannata, työttömyysluvuissakin on kaunistelua erilaisten kurssitusten ansiosta, eikä saavutetut edutkaan ole mailmaa mullistavia, aletaan miettiä toteutuuko tässä sittenkään se “tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus” jonka korkean veroasteen puolestapuhujat lupaavat, johon kieltämättä helppo uskoa ensivilauksella.

Jokainen meistä haluaa turvaa ja suojaa, toisin sanoen riittävästi varallisuutta. Kun sitä on jokaisella tarpeeksi toteutuu uskoakseni useimman ihmisen käsitys tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta.

Tietynlainen ikuisuuskysymys kuuluukin sitten, miten se varallisuus saavutetaan. Itse uskon että suuremmalla yksilöllisellä vapaudella. Ehkäpä sen takia esim. vielä toistaiseksi verrattain vähemmän varakas Viro saa prosentiksi 60%. Vapaat markkinat kun ovat tuonneet tehokkaasti vaurautta.