Jee, mua loukattiin!

Politiikassa ja julkisuudessa yleensäkin on se hauska vastakohta ”tavalliseen” elämään että jos sinua loukataan on se hyvin todennäköisesti vain etu sinulle. Asia tuli taas mieleen kun iltapäivälehdet nostivat Vanhasen tokaisun, ”typerä ehdotus” Urpilaisen vaatimukselle ruuan alv –alennuksesta otsikoihin. Enpä jaksa uskoa että Urpilainen asiasta loukkaantui oikeasti, onhan aika päivän selvää että yleisesti toisten omasta kannastaan poikkeavia poliittisia kantoja pidetään enemmän tai vähemmän typerinä. Eikö typerää ole esimerkiksi köyhien unohtaminen josta oppositio hallitusta syyttää? Tätä ei kuitenkaan koeta loukkaavana, vaikka kaiken logiikan mukaan niin pitäisi olla.

Parasta tällaisissa asioissa on sekin että niiden varjolla, pääsee helposti markkinoimaan omaa mielipidettänsä epäreilusti arvosteltuna. Malli esimerkki on Soininvaaran tukikirjoitus Urpilaiselle, Minä typerys, ah, tätä marttyyrina olemista! Mielenkiintoista on sekin, että Soikka itse muutama päivä takaperin leimasi autojen nopeusrajoittimien vastustajia (ilmeisesti tahattomasti) kännikuskeiksi ja lasten yliajajiksi.

Toisen kunnioitus poliittisessa väittelyssä kuten kaikessa muussakin on tietysti tärkeä ja tarvittava asia ja ihan oikeastikin tuomittavia tokaisuja poliittisesta kilpailijasta esitetään. Välillä vain tuntuu että joissakin väittelyissä toinen saa suhteetonta sympatiaa oman mielipiteensä ajamiselle vain sen takia että toisen osapuolen kommentti ei ollut niin sileä.