Termit hakusessa

Viime viikolla uutsioitiin kohtuullisen laajasti, että nuorison kielteisyys politiikkaa kohtaan on laimentunut. Metro -lehdessä oli tämän jutun lisäksi suomalaisten nuorten jako viiteen eri kategoriaan:

- Libertaarinen uusvasemmisto suhtautuu myönteisimmin sosiaalivaltioon, on anti-autoritaarisin ja suhtautuu myönteisimmin ulkomaalaisiin.

- Liberaalit individualistit ovat pitkälti samanlaisia kuin libertaarinen uusvasemmisto, mutta heiltä puuttuu luokkarakenteen korostus.

- Uuskonservatiiveilla on kovat arvot. He arvostelevat sosiaalivaltiota ja ovat ulkomaalais- ja vähemmistökielteisiä.

- Markkinaliberaalien ajattelussa korostuvat kilpailu ja kilpailuttaminen. He eivät näe ympäristön ja taloudellisen kasvun välilläsuurta ristiriitaa.

- Hiljaisen enemmistön mielipiteet ovat lähellä keskitietä, mutta hivenen vanhoillisia.

On varsin mielenkiintoista, että ensimmäinen kategoriassa puhutaan libertarismista, joka ainakin omasta mielestäni tarkoittaa nimenomaan liberarismia niin talouden kuin yksityisen elämän saralla. Miksei sana "uusvasemmisto" riittänyt? Miksei termi "libertaari" esiinny heidän kohdalla jotka ovat "liberaaleja individualisteja" tai "markkinaliberaaleja"? Onko mikä erottaa puhdasoppisen libertaarin ja liberaalin individualistin noin käsittellisellä tasolla? Ei oikein mikään. Entäpä markkinaliberaalit? Kai heilläkin on jotain sanottavaa arvokysmyksiinkin.

Uuskonservatismikin on aika metsään menevä termi. Yleensä sillä tarkoitetaan George W. Bushin ideologiaa ja varsinkin sen ulkopolitiikkaa. Toisaalta Bush ei mielestäni ole mitenkään ulkomaalaisvihamielinen, esim. merkittävä osa USA:n latinoista tukee Bushia. Selvempi termi olsi ollut "oikeistopopulisti", tai "ulkomaalaispopulisti".

Ainoastaan viimeinen kategoria näyttäisi olevan termistöltään oikea ja pitää mielestäni pitkälle paikkansa.

Tähän asti paras kartta poliittisista suuntauksista löytynee täältä.

Ilmaisuus?

Oheinen kuva (linkki) on vasemmistonuorten sivuilta. Kuvalla kai sitten halutaan ilmaista, että (lähes) kaikesta pitää maksaa jos demoniset markkinavoimat pääsevät valloilleen. Siksi meidän pitääkin maksaa korkeita veroja että saamme ilmaisia palveluja. Eiku....

Huvittavaa kuinka toisinaan kuulee puhuttavan julkisista pelveluista ilmaisina. Oikea sana on maksuttomuus. Ilmaisuus on jotakin johon sinun ei tarvitse panostaa mitään. Julkisiin palveluihin et välttämättä tietenkään joudu jos olet lapsi, erittäinen heikossa asemassa yms. mutta koska tavoitteena on että jossain vaiheessa niitä maksat, ei niitä loppupeleissä ilmaisina voida pitää.

Kun jotain ei synny tyhjästä siitä pitää maksaa tavalla tai toisella. Joillekin vasemmistolaisille tämä näyttää olevan vaikea tajuta.

Koulutusta vastaavaa työtä

Aloitin perjantaina opiskelut HAMK:ssa, Riihimäellä. Koulutuslinjana on Tradenomitutkinto, Markkinointi ja liiketalous. Ensimmäinen päivä meni kouluun tutustuessa ja kuuntelemalla Tradenomiopiskelijoiden toiminnanjohtajan, Tomi Heinilän esittelyä järjestöstään ja edunvalvonnasta.

Hän kertoi kuinka työnantajilla on kuulemma yleisesti väärä kuva tradenomitutkinnosta. Olipa joku työnantaja jättänyt työpaikkailmoituksen jossa oltiin haettu joko merkonomia tai tradenomia palvelukseen. Heinilä oli soittanut, ettei sellainen käy, koska merkonomin työ ei ole tradenomin vastaavaa työtä. Näin valvotaan kuulemma etujamme.

Kysyin Heinilältä, että eikö olisi kuitenkin parempi että saisi niitä merkonomin töitä kuin olla työttömänä? Tradenomi varmasti pystyy tähän. Ei kuulemma ole. Pitää olla koulutusta vastaavaa työtä, se on yhteiskunnan etu, että tradenomi saa koulutustaan vastaava työtä.

Noh, varmaan voidaan sanoa, että hienoahan se olisi jos tradenomina saisi juuri niitä hommia mihin on kouluttautunut. En silti pysty käsittämään mitä väärää on siinä, että jos näitä töitä ei löydy tekisi astetta helpompia hommia. Siinä sentään totesimme, että tällaisissa tilanteissa syy on se että tradenomeja valmistuu liikaa. Kysyntä ja tarjonta eivät ole tasapainossa. Koulutuspaikkoja tulisikin tarkistaa alas päin.

Itse suhtaudun opiskeluun niin, että sen kautta saadaan peruseväät työelämään. Työelämässä sitten katsotaan missä on kysyntää. Vaikka eväitä olisikin hiukan liikaa pitäisi olla kannattavaa aina tarjota palveluksiaan sinne missä on kysyntää. Ei ole kenenkään etu, että ajatellaan tutkinnon vievän vain muutamiin, 101% koulutusta vastaaviin töihin.